| Summary: | Neuvostoliiton arktisilla ja subarktisilla alueilla oletetaan olevan puolet maan öljyvaroista ja noin 90 % maan kaasuvaroista. Näistä alueista varsinkin mannerjalustaa on puutteellisesti tutkittu. Suurimmat tunnetut öljy- ja kaasuesiintymät sijaitsevat Petsoran ja Obin jokilaaksoissa, siksi Petsoranmerta ja Karanmerta pidetään tärkeinä öljyn- ja kaasunetsintäalueina. Ankaran talven takia ympärivuotisia koeporauksia ei voi tehdä ilman kiinteitä porausalustoja, jollaisiksi on kaavailtu mm. keinotekoisia, maarakenteisia saarekkeita. Pienen luiskankaltevuuden vuoksi maasaaren läpimitta on suuri ja saaren rakentamiseen tarvittavan materiaalin määrä huomattava. Tästä syystä on tarpeen arvioida rakennusmateriaalin saatavuus jo suunnitteluvaiheessa. Kartta-aineistoon ja kirjallisuuteen perustuvan arvion mukaan alueelta löytyy riittävästi tekosaarirakennelmiin soveltuvia karkeita maalajeja. Rannikkomeri on lähes kauttaaltaan hienon hiekkakerroksen peittämä. Siksi esimerkiksi imuruoppaajan käyttö materiaalin kaivussa ja kuljetuksessa on hyvä vaihtoehto. Materiaalin hankinta ja kuljetus mantereelta on myös mahdollista. Suurehkot hiekka-soramoreenimäet, jokiterassit ja rantahietikot muodostavat pääasiallisen, potentiaalisen materiaalivaraston. Ennen kuin ryhdytään hyödyntämään materiaalisia kerrostumia, on selvitettävä jäätyneen materiaalin käyttäytyminen mm. sitä tiivistettäessä sekä tarkistettava maalajien yleiset geotekniset ominaisuudet. Alueen maalajien geoteknisten ominaisuuksien tarkempaan selvittämiseen tarvittaisiin joko neuvostoliittolaisia tutkimustuloksia tai alueelta kerättyjä häiriintymättömia maanäytteitä. Saven vaihtelevasta konsolidaatiotilasta johtuen tulee rakennesuunnittelussa varautua myös paalutukseen tai säteittäiseen vetovaijerituentaan.
|
|---|