| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan kielenkäyttäjien havaintoja monitulkintaisista sananmuodoista. Aineistona on kysely, johon on vastannut kymmenen aikuista ja kymmenen lasta. Kyselyssä on kohtia Aino Havukaisen ja Sami Toivosen (2018) teoksesta Tatu ja Patu, elämä ja teot, joissa esiintyy kielen monitulkintaisuudella leikittelyä. Tutkimuksen on tarkoitus selvittää, havaitsevatko kielenkäyttäjät monimerkityksisiä sananmuotoja, sekä vertailla sitä, miten aikuisten ja lasten monitulkintaisuuksien havaitseminen eroaa toisistaan. Tutkimuksen teoria pohjautuu pääasiassa Klaus Laalon (1990) homonyymisten sananmuotojen luokitukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan monitulkintaisten sananmuotojen havaitsemista sellaisissa konteksteissa, joissa ne esiintyvät lastenkirjassa. Monitulkintaisuuskohdat esiintyvät neutraalissa kontekstissa, mikä mahdollistaa useamman kuin yhden tulkinnan. Kontekstilla on suuri merkitys monitulkintaisten sananmuotojen havaitsemisessa. Se yhtäältä mahdollistaa kaksi tulkintatapaa, mutta toisaalta vie joissain tapauksissa huomion pois toisesta mahdollisesta tulkintatavasta. Monimerkityksisyyden havaitseminen vaatii kontekstin tarkkaa ymmärtämistä. Tuloksista käy ilmi, että kielenkäyttäjät havaitsevat monimerkityksisiä sananmuotoja, mutta siinä on eroa, millaiset monitulkintaisuustapaukset havaitaan. Jos monimerkityksisyyden havaitsemista häiritsee kuva tai muu seikka, joka vie huomion pois sanan toisesta merkityksestä, jää monimerkityksisyys monella vastaajalla huomaamatta. Aikuiset havaitsevat monimerkityksisiä sananmuotoja lapsia useammin erityisesti kohdissa, joissa on käytetty lapsille vierasta sanaa tai ilmausta tai joissa edellytetään jonkin muun kuin suomen kielen taitoa. Lapset myös luottavat tekstin pintarakenteeseen aikuisia enemmän, jolloin heiltä saattaa jäädä huomaamatta kontekstin luoma sanan toinen merkitys. Lisäksi kuva vie lapsilla huomion pois monitulkintaisuuden havaitsemista useammin kuin aikuisilla.
|
|---|