| Summary: | Suomen suurimpia vaelluskalajokia padottiin toisen maailmansodan jälkeen vesivoiman tuotantoon, mikä yhdessä muun muassa jokien perkausten kanssa edesauttoi vaelluskalakantojen ajautumista huonoon tilaan. Esimerkiksi Kymijoesta lohi (Salmo salar) katosi ennen uusia istutuksia kokonaan. Patojen oheen on joko rakentamisen aikana tai jälkeenpäin rakennettu kalateitä, jotta vaelluskalat pääsisivät ohittamaan padot ja vaelluskalakannat pysyisivät kestävällä tasolla luonnollisen lisääntymiskierron avulla ilman jatkuvia istutuksia. Kalaportaat eivät kuitenkaan ole takuuvarma keino vaelluskalojen liikkumisen mahdollistamiseksi, sillä niiden toimivuudessa on eroja. Toimivuuden varmistamiseksi kalateitä tulee tarkkailla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen eri kalatietarkkailumenetelmän – VAKI-kalalaskuri, liikkeentunnistusohjelma 1 ja liikkeentunnistusohjelma 2 – toimivuutta toisiinsa nähden ja muuttujien, kuten vuorokaudenajan, virtaaman ja kalalajin vaikutusta havaintojen syntyyn. Aineisto kerättiin Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalaportaasta. Tulosten perusteella menetelmät olivat havaitsemistehokkuudeltaan hyvin erilaisia. VAKI-kalalaskuri havaitsi kaloja parhaiten, mutta lajitasolla tarkasteltaessa liikkeentunnistusohjelma 2 havaitsi lohikaloja muita menetelmiä paremmin. On kuitenkin huomion arvoista, että se tuotti myös eniten roskahavaintoja. Ohjelman mallin muokkaamisella on mahdollista sekä parantaa kalojen havaitsemista että vähentää roskahavaintojen määrää. Vuorokausi vaikuttaa kalatietarkkailumenetelmien kykyyn havaita lahnoja, ja virtaama vaikuttaa havaintotyyppien havaitsemistodennäköisyyteen eri tavalla eri kalalajien kohdalla. Lajien väliset erot virtaaman vaikutuksessa olivat kuitenkin varsin pieniä, eikä virtaaman vaikutus ollutkaan enää merkitsevä lajikohtaisessa tarkastelussa. Tutkimuksen pohjalta lohikalojen havainnointia kalateissä ja taloudellisten resurssien käyttöä on mahdollista tehostaa siirtymällä liikkeentunnistusohjelma kahden käyttöön. Sen parempi havainnointikyky antaa todenmukaisemman kuvan kalaportaan toiminnasta ja indikoi tarkemmin myös populaatioiden elinvoimaisuudesta. Kun havainnointi on tehokkaampaa ja tarkempaa, on myös suojelutoimet mahdollista kohdistaa paremmin. Havaintotyyppien toiminnasta toisiinsa nähden olisi tärkeää saada tietoa tulevaisuudessa myös muiden vaelluskalalajien kohdalla.
|
|---|