| Summary: | Tutkielmassa käsitellään henkilöhahmojen kokemusmaailmaa sekä identiteetin ja merkityksenannon muotoutumista Eeva Tikan (s. 1939) vuonna 1997 julkaistussa novellikokoelmassa Kahdesti kastettu. Kyseisessä teoksessa henkilöhahmot tulevat elämässään sellaiseen henkiseen tien risteykseen, joka on haasteellinen ja pakottaa heidät pohtimaan elämänsä perusteita sekä tarkkailemaan elämässään olevia ihmisiä ja suhdettaan heihin. Henkilöhahmojen pohdinta johtaa elämän laajempaan arvottamiseen tai vähitellen kehittyvään elämänvakaumukseen. Tutkielman keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä pohditaan sitä, miten kokemusmaailma rakentuu ruumiinfenomenologisesti, ja miten ruumiillinen aistiminen on kietoutuneena niin identiteetin kuin merkityksenannon muodostamisessa. Tutkimuksen keskeisenä kohteena on havaintokokemus ja sen kielellinen ilmaisu sekä kielen välittyminen ja verhoutuminen symboliin ja metaforaan. Tutkimuksen tärkeimpänä teoriakehyksenä on Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologia. Filosofisen teorian tukena käytetään Genie Babbin kerronnan teoriaa. Symboli- ja metafora-analyysissa Merleau-Pontyn teorian lisänä hyödynnetään Paul Ricoeurin ja C.G. Jungin symboliteoriaa. Näiden lisäksi tutkielmaan liittyy keskeisenä teemojen ja tematiikan määrittely sekä ajan ja paikan tarkastelu kaunokirjallisesta ja ruumiinfenomenologisesta näkökulmasta. Kohdetekstistä voidaan tuloksena perustella ajatus kokevasta, muuttuvasta ja kehittyvästä subjektista, joka ilmentää ruumiillisuuttaan olemassaolonsa kaikilla tasoilla. Kehittymisen kannalta on keskeistä se, kuinka hyvin subjekti pystyy ymmärtämään ja hyväksymään erityisesti elämänsä negatiiviset kokemukset sekä muuttamaan käsitystään niistä siten, että voi eheytyä ja jatkaa elämäänsä. Tärkeätä tässä prosessissa on intersubjektiivisuus, joka ilmenee toisen ihmisen kohtaamisena ja minän kehittymisenä tämän kohtaamisen kautta.
|
|---|