Nonsensesta parodiaan, ironiasta kielipeleihin. Monitasoinen huumori ja kaksoisyleisön puhuttelu Kari Hotakaisen Lastenkirjassa, Ritvassa ja Satukirjassa

• Main Author: Laakso, Maria
• Other Authors: Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies, University of Tampere
• Format: Doctoral or Postdoctoral Thesis
• Language: Finnish
• Published: Tampere University Press 2014
• Subjects: huumori; kaksoisyleisö; nonsense; lastenkirjallisuus; Kari Hotakainen; dual-audience; humor; children's literature; Suomen kirjallisuus - Finnish Literature; Kari; sami
• Online Access: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/94838

Nonsensesta parodiaan, ironiasta kielipeleihin. Monitasoinen huumori ja kaksoisyleisön puhuttelu Kari Hotakaisen Lastenkirjassa, Ritvassa ja Satukirjassa Huumori on yksi nykylastenkirjallisuuden tunnistettavimmista tyylipiirteistä. Siinä missä varhainen lastenkirjallisuus korosti lastenkirjallisuuden kasvatuksellisia päämääriä, on huumorin merkitys lastenkirjallisuudessa nykyään korostunut lapsilukijoiden mielenkiinnon ja lukunautinnon takeena. Kotimaisen nykylastenkirjallisuutemme valtavirrastakin huomattavan suuri osa voidaan luokitella humoristisiksi. Esimerkiksi Sinikka ja Tiina Nopolan, Timo Parvelan, Tuula Kallioniemen, Mauri Kunnaksen tai Aino Havukaisen ja Sami Toivosen suositut teokset sisältävät runsaasti vauhdikasta tilannekomiikkaa, absurdeja käänteitä, verbaalista ilottelua ja karnevalistista tai groteskia huumoria. Maria Laakson väitöstutkimus Nonsensesta parodiaan, ironiasta kielipeleihin. Monitasoinen huumori ja kaksoisyleisön puhuttelu Kari Hotakaisen Lastenkirjassa, Ritvassa ja Satukirjassa tarkastelee kaunokirjallista huumoria kirjallisuustieteen tarjoamin työkaluin kohdentaen erityisesti lastenkirjallisuuteen. Tutkimuksen kohdeaineiston muodostavat Kari Hotakaisen (s. 1957) kirjoittamat ja Priit Pärnin (s. 1946) kuvittamat Lastenkirja (1990), Ritva (1997) ja Satukirja (2004). Hotakaisen ja Pärnin lastenkirjat ovat teoksina omalaatuisia ja kokeilevia. Niitä luettiin kirjallisuuskriitikoiden vastaanotossa lastenkirjallisuutemme traditioista poikkeavina. Erityisesti kriitikoissa epäilyksiä herätti teosten tarkoitettu yleisö. Tekijöiden epäiltiin pyrkivän aikuisten huvittamiseen lapsilukijoiden kustannuksella. Teokset edustavatkin huumorin lisäksi myös toista nykylastenkirjallisuudessa voimakasta virtausta: viimeisinä vuosikymmeninä alati kasvanutta niin kutsuttua crossover-kirjallisuutta eli kirjallisuutta, joka on suunnattu useille ikäryhmille perinteisen aikuistenkirjallisuus/lastenkirjallisuus-jaottelun ylittäen. Sekä lapsi- että aikuisyleisöjen puhutteluun pyrkivä kaunokirjallisuus ei ole ...