| Summary: | Tutkielma käsittelee Jäämeren rannikkovaltioiden arktisissa strategioissa tapahtuvaa turvallistamista. Turvallisuuspoliittinen tilanne arktisilla alueilla on jatkuvan muutoksen kourissa, minkä vuoksi Jäämeren viiden rannikkovaltion: Yhdysvaltain, Kanadan, Norjan, Tanskan ja Venäjän toimien ja kannanottojen ymmärtäminen on ensisijaisen tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksen kohteena ovat Jäämeren rannikkovaltioiden arktiset strategiat, joita analysoidaan tässä tutkielmassa Kööpenhaminan koulukunnan laajan turvallisuuden käsitteen avulla. Tutkimuksessa käytettävä metodi on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessa analysoidaan Kööpenhaminan koulukunnan luoman teoreettisen viitekehyksen avulla, onko Jäämeren rannikkovaltioiden arktisissa strategioissa ylipäätänsä havaittavissa turvallistamista. Tämän jälkeen analysoidaan, mitkä teemat nämä kyseiset valtiot turvallistavat, eli toisin sanoen kokevat uhkana. Analyysi tapahtuu kahdella tasolla: ensin yksittäisten valtioiden tasolla, minkä jälkeen se viedään kansainvälisen alajärjestelmän tasolle eli analysoidaan, mitkä asiat nämä valtiot kokevat yhteisinä turvallisuusuhkina. Tutkimus nojaa erityisesti Barry Buzanin, Ole Waeverin ja Juha Vuoren teoreettisiin näkemyksiin laajan turvallisuuden käsitteestä ja turvallistamisesta. Tutkimukseni keskeisimpinä tuloksina esitän, että Jäämeren rannikkovaltioiden arktisissa strategioissa on havaittavissa turvallistamista, ja turvallistetuista teemoista löytyy useita yhtäläisyyksiä. Vahvimmin turvallistettuja teemoja ovat ihmisten aktiivisuuden/toimien lisääntyminen arktisilla alueilla ja ilmastonmuutos, jotka turvallistetaan lähestulkoon jokaisessa analyysin kohteena olevassa strategiassa. Asiasanat: Arktisuus, Jäämeren rannikkovaltiot, arktiset strategiat, turvallistaminen
|
|---|