| Summary: | Pro gradu -tutkielma käsittelee Utsjoen kirkonkylän kulttuurista kestävyyttä matkailun kontekstissa. Tavoitteena on selvittää utsjokelaisten asukkaiden kokemuksia kulttuurisen kestävyyden ongelmista ja toteutumisesta. Utsjoki on Suomen pohjoisin kunta ja saamelaisenemmistöinen. Tutkimuskohteena oleva Utsjoen kirkonkylä on Utsjoen kunnan yksi kolmesta samansuuruisesta asukaskeskittymästä. Nämä seikat mahdollistavat saamelaiskontekstissa tapahtuvan matkailun tarkastelun. Tutkimusmetodeina ovat osallistuva havainnointi, haastatteleminen ja sisällönanalyysi. Tein Utsjoen kirkonkylään vuonna 2011 kolme eripituista kenttämatkaa, joiden aikana havainnoin alueella ja haastattelin yhdeksäntoista Utsjoen kirkonkylässä tai sen välittömässä läheisyydessä asuvaa henkilöä. Kohteen ja tutkimustavoitteen monipuolisuuden vuoksi käytin laajaa kulttuurisen kestävyyden määritelmää, jonka mukaisesti kulttuurisella kestävyydellä tarkoitan tasapainoisuutta kulttuuristen konseptien kanssa (Rannikko 1999), kestävää matkailusuunnittelua ja säätelyä (Hall 2008), osallisuutta ja aitoa demokratiaa jatkuvuuden kanssa (Sarkki 2009), ennakoivaa maankäytönohjausta (Outila 2009), symbolien käytön hallintaa ja kunnioittavaa käyttäytymistä (Pettersson & Viken 2007) siten, että kulttuuri määritellään laajasti (Valkonen 2006, Eriksen 2004) ja saamelaiskulttuurin erityispiirteet huomioidaan (Pettersson & Viken 2007, Länsman 2004, Magga 2007). Aineiston pohjalta voidaan todeta, että utsjokelaisten suhtautuminen matkailuun on myönteistä, mutta tiettyjä ongelmia on olemassa. Ongelmallisiksi ovat muodostuneet saamelaisen perinteen hyödyntäminen, sosiaaliset ja ekologiset muutokset sekä maankäytön ja elinkeinojen ristiriidat. Haastateltavat toivat kuitenkin esille myös ratkaisuja, joiden pohjalta on mahdollista saavuttaa kulttuurinen kestävyys, johon liittyy keskeisenä jatkuvuus. Näistä ratkaisuista on muodostettu aineistolähtöisesti neljä pilaria, jotka liittyvät jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan. Kestävyyden pilarit (kestävät ...
|
|---|