| Summary: | Tutkimuksen tavoitteet ja metodi Tämän oikeustieteellisen tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää ja arvioida, miten saamelaisille alkuperäiskansana perustuslaissa turvattu saamen kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto toteutuu lainsäädännössä. Pyrkimyksenä oli antaa kokonaiskuva siitä, missä laajuudessa eri säädöksillä on kyetty parantamaan saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan vuonna 1995 perustuslakiin lisätyn säännöksen päätavoitteen mukaisesti ja siten luomaan konkreettista sisältöä itsehallinnolle. Tarkastelu kohdistuu aikajaksolla 1996–2015 säädettyihin tai voimaan tulleisiin lakeihin. Lainsäädäntötutkimuksen alaan lukeutuvan tutkimuksen metodina on sovellettu nk. vaihtoehtoista lainoppia, joka tässä tutkimuksessa omaksuttujen sitoumusten perustalta sivuuttaa vallitsevan laintulkinnan tulkintakehykset ja ottaa sen sijaan voimassa olevan oikeuden tulkinnan lähtökohdaksi suomalaisessa yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevan ryhmän, saamelaisten arvojen ja tarpeiden edistämisen positiivisen erityiskohtelun avulla. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ollut arvioida voimassa olevaa oikeutta pelkästään vaihtoehtoisen ideologian näkökulmasta ja esittää siinä tarkoituksessa tulkintasuosituksia siitä, mitä oikeuden pitäisi olla, vaan sen rinnalla olen kuvannut oikeutta toteutuneena yhteiskunnallisena tosiasiana. Olen omaksunut tutkimukseni laintulkintaa ohjaaviksi yhteiskunnallisiksi sitoumuksiksi 1) kansojen välisen yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen oikeuden itsemääräämiseen, 2) tosiasiallisen yhdenvertaisuuden perus- ja ihmisoikeutena sekä näihin pohjautuvan 3) saamelaisten oikeuden tasavertaiseen yhteistoimintaan julkisten viranomaisten kanssa. Itsemääräämisoikeus ja perustuslain mukainen saamelaisten itsehallinto käsitteinä tässä tutkimuksessa omaksutun tulkinnan mukaan Kansainvälisen oikeuden mukaan saamelaiset ovat Suomessa paitsi alkuperäiskansa myös kansa kansainvälisen oikeuden tarkoittamassa mielessä. Siltä perustalta saamelaisilla on lähtökohtaisesti oikeus täyteen itsemääräämiseen. Kun samalla alueella asuu myös toinen täyteen itsemääräämisoikeuteen oikeutettu kansa, nämä kansat eivät voi käyttää itsemääräämisoikeuttaan suvereenisesti toisen samanlaisesta oikeudesta piittaamatta varsinkaan asioissa, joilla on molemmille tavanomaista suurempi taloudellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen merkitys. Näissä tilanteissa kumpikin joutuu tinkimään ja joustamaan täydestä itsemääräämisoikeudestaan ja jakamaan keskenään tasapuolisesti oikeuteen liittyvän päätösvallan pyrkimyksenään löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tämän tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus nähdään pikemminkin joustavana, asioiden ja olosuhteiden eroavaisuudet sekä kansakuntien välisen vuorovaikutuksen välttämättömyyden huomioon ottavana vaatimuksena kuin ehdottomana, jäykkänä ja yhteiskunnallisen todellisuuden sivuuttavana oikeutena. Näin määriteltyä itsemääräämisoikeutta kutsutaan tässä tutkimuksessa käytännölliseksi itsemääräämisoikeudeksi. Itsehallinto on organisoitu tapa käyttää itsemääräämisoikeutta. Saamelaisten itsehallinnon sisältö määräytyy Suomen perustuslakiin lisättyjen saamelaisten perusoikeuksia ja itsehallintoa koskevien säännösten sekä kansainvälisen oikeuden määräysten mukaan. Ne turvaavat saamelaisten aseman ja oikeudet alkuperäiskansana ja määrittävät samalla myös ne oikeudelliset kehykset, joiden sisällä saamelaisten asemaa itsehallinnon perustalta tulisi kehittää lainsäädännössä. Itsehallinnon sisällön ensisijaisena määreenä on siten saamelaisten asema alkuperäiskansana, johon perustuslaissa mainitut saamen kieli ja kulttuuri kuuluvat yhtenä ulottuvuutena. Siitä syystä on oikeampaa puhua saamelaisten itsehallinnosta kuin pelkästä kulttuuri-itsehallinnosta, joka ilmaisuna antaa osittain harhaanjohtavan kuvan itsehallinnon sisällöllisestä ulottuvuudesta. Itsehallintolainsäädännön tavoitteet, itsehallinnon luonne ja toteuttaminen Saamelaisten itsehallinnon perustaa koskevan lakikokonaisuuden – perustuslain säännöksen ja saamelaiskäräjälain – päätavoitteena on luoda saamelaisille sellainen etniseen itsehallintoon pohjautuva hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voivat aiempaa paremmin vaikuttaa kieltään ja kulttuuriaan sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon julkisessa hallinnossa. Päätavoitteen keskeisenä ajatuksena on lisätä saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan ja turvata heille ryhmänä edellytykset itse ohjata ja hallita mahdollisimman laajasti omaa taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystään sekä osallistua sen suunnitteluun alueellisella ja kansallisella tasolla. Sen mukaisesti etno-poliittinen itsehallinto määritellään lain perusteluissa luonteeltaan dynaamiseksi niin, että saamelaiset voivat itse kehittää ja ohjata sitä omista lähtökohdistaan. Itsehallinnon avulla turvataan saamelaisten oikeus muihin väestöryhmiin nähden tosiasialliseen yhdenvertaiseen kohteluun hallinnossa. Saamelaiset voivat toteuttaa itsehallintoaan varsinaisessa saamelaisessa itsehallinnossa, muussa saamelaisessa itsehallinnossa sekä näiden ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kunnallishallinnossa, valtion ja valtionkirkkojen hallinnossa sekä välillisessä julkisessa hallinnossa kuten paliskunnissa sekä niiden muodostamassa Paliskuntain yhdistyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Miten saamelaisten itsehallinto toteutuu lainsäädännössä – tutkimuksen päätulokset Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan valtiovalta kohtelee saamelaisten itsehallintoa lähinnä staattisena järjestelmänä. Itsehallinnosta ei ole tarkasteluajanjaksona muodostunut jatkuvaa dynaamista prosessia eikä saamelaisille ole turvattu riittävän vaikuttavia oikeudellisia keinoja itsehallintonsa kehittämiseen lainsäädännössä. Sen vallitsevaa staattista luonnetta havainnollistaa parhaiten saamelaiskäräjien oikeudellisen aseman muuttumattomuus siitä annetussa laissa. Itsehallinnolle oli alun perin tarkoitus luoda vähitellen sisältöä kehittämällä ensisijaisesti saamelaiskäräjälain säännöksiä. Sitä kautta oli määrä vahvistaa saamelaiskäräjien asemaa itsehallinnon keskeisenä toimijana ja toteuttajana. Saamelaiskäräjälakiin ei ole kuitenkaan tehty sen yli 20 vuotta kestäneenä voimassaoloaikana yhtäkään itsehallinnon kehittämistä merkitsevää muutosta. Saamelaiskäräjillä on yhä nykyisinkin lähinnä neuvoa-antava asema edeltäjänsä saamelaisvaltuuskunnan tavoin. Vallitseva laintulkinta lähtee siitä käsityksestä, että itsehallinnon sisällöllinen ulottuvuus ja etenkin sen toimivaltuudet määriteltiin ja vahvistettiin pääosin jo saamelaiskäräjälain säätämisen yhteydessä vuonna 1995. Tulkinnan mukaan tällä lainsäädäntötoimella saavutettiin perustuslain säännöksen edellyttämä vähimmäistaso itsehallinnon toteuttamisessa ja kehittämisessä. Sen jälkeen perustuslain säännöstä on tulkittu siitä lähtökohdasta, että se paremminkin mahdollistaa itsehallinnon kehittämisen kuin velvoittaa sellaiseen toimintaan lainsäädännössä. Tämä ilmenee valtiovallan pyrkimyksenä soveltaa perustuslain säännöstä minimaalisella tavalla tavallisia lakeja säädettäessä. Vallitseva laintulkinta on ristiriidassa perustuslain säännöksen tavoitteiden ja kansainvälisen oikeuden kanssa. ILO 169 -yleissopimuksen 6 artiklan määräyksiin perustuvaa ja sittemmin YK:n alkuperäiskansajulistuksessa edelleen kehitettyä kuulemis- ja neuvottelumenettelyä ennakkosuostumusperiaatteineen pidetään yhtenä konkreettisimpana keinona toteuttaa saamelaisten itsehallintoa. Tutkimustulosten mukaan neuvotteluvelvoitetta tulkitaan viranomaisten keskuudessa kuitenkin ennemminkin päätöksentekoon kuuluvana muodollisena hallintomenettelyn edellytyksenä kuin saamelaisten itsehallinnon tosiasiallista toteuttamista varten säädettynä järjestelynä. Tosiasiallisesti saamelaiset ovat neuvottelutilanteessa alisteisessa, eriarvoisessa asemassa viranomaisiin nähden, sillä kaikki asiaan liittyvä ratkaisuvalta on viranomaisilla, ei saamelaisilla. Saamelaiskäräjälain ja kansainvälisen oikeuden mukainen neuvotteluvelvoite ei muuta tai rajoita kansallisten viranomaisten laissa määriteltyä toimivaltaa eikä oikeuta saamelaisia osallistumaan tämän toimivallan käyttämiseen. Viranomaisilla on neuvotteluvelvoitteen piiriinkin kuuluvissa asioissa täysi toimivalta. Kun neuvottelut on käyty viranomainen voi toimivaltansa ja asiaa koskevien säädösten sallimissa rajoissa päättää kuten haluaa. Neuvottelumenettely on viranomaisten varsinaisen päätöksentekoprosessin ulkopuolinen järjestely, minkä vuoksi se ei turvaa saamelaisille mahdollisuuksia osallistua itse päätöksentekoon, vaan lähinnä keinon pyrkiä vaikuttamaan siihen. Tästä syystä neuvotteluoikeuden käyttämistä ei voida kutsua osallistumiseksi tosiasialliseen päätöksentekoon. Saamelaisten kannalta neuvottelumenettelyllä on todellista merkitystä vain, jos he saavat sen avulla kulttuurinsa ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta keskeisimmät pyrkimyksensä läpi viranomaisten päätöksenteossa. Tutkimuksen 7 luvussa on lähemmin tarkasteltu 36 säädöstä, joissa on saamelaisten itsehallinnon kehittämiseen tavalla tai toisella nimenomaisesti liittyviä säännöksiä. Lakihankkeiden analyysi paljastaa ensinnäkin sen, että varsinaisessa saamelaishallinnossa saamelaiskäräjillä itsehallinto toteutuu vahvimmillaan – saamelaiskäräjien vaalien järjestämiseen liittyviä toimivaltuuksia lukuun ottamatta – saamelaisen yhteiskuntaelämän tukemiseen valtion talousarviosta osoitettujen taloudellisten resurssien käyttämisessä. Saamelaiskäräjät päättää itsenäisesti omaan poliittiseen toimintaan ja muuhun itsehallinnon ylläpitämiseen, saamelaisen kulttuurin ja saamelaisjärjestöjen tukemiseen sekä saamenkielisen oppimateriaalin tuottamiseen osoitettujen valtionavustusten käytöstä. Saamelaiskäräjillä oli lähes vastaava itsenäinen ratkaisuvalta myös saamenkielisten ja saamelaiskulttuurin mukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen osoitetun valtionavustuksen käyttämisessä vuodesta 2002 alkaen aina vuoteen 2007 asti, mutta sen jälkeen tämä asema heikkeni valtionapuviranomaisen omaksuman uuden laintulkinnan seurauksena. Kolttasaamelaisten itsehallinnoksi kutsuttavalla kylähallinnolla ei ole senkään vertaa itsenäistä ratkaisuvaltaa omissa asioissaan kuin yleissaamelaisella toimielimellä saamelaiskäräjillä. Kolttalain 8 lukuun sisältyvät säännökset kolttien asiainhoidosta antavat kolttien hallintoelimille pelkästään oikeuden tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja viranomaisille heidän elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa. Kolttien hallinnolla on täten suhteessa toimivaltaisiin viranomaisiin vain neuvoa-antava asema. Tutkimuksen piiriin otetut muuhun saamelaisten itsehallintoon luetut julkiset organisaatiot Saamelaisalueen koulutuskeskus, Saamelaismuseo Siida ja YLE Sápmi ovat sitä vastoin verrattain itsenäisiä toimijoita omalla toimialallaan, vaikka tosin ensin mainittu on valtion omistama oppilaitos ja viimeksi osa YLE:n organisaatiota. Niissä saamelaisilla on vahvemmat mahdollisuudet osallistua omaa koulutusta, elinkeinojen kehittämistä, kulttuuriperintöä ja tiedonvälitystä koskevaan tosiasialliseen päätöksentekoon kuin konsanaan varsinaisessa itsehallintoelimessä saamelaiskäräjillä. Saamelaishallinnon ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kuntien itsehallintoa sääntelevässä lainsäädännössä itsehallintoa ei ole kehitetty lainkaan. Sen sijaan saamelaisten itsehallintoa on kehitetty jonkin verran lakisääteisen kuntayhtymän Lapin maakunnan liiton toimintaa koskevassa lainsäädännössä. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia ohjaavan lain mukaan saamelaiskäräjillä on edustus Lapin maakunnan yhteistyöryhmässä. Alueiden kehittämislain mukaan saamelaiskäräjille on ollut vuodesta 2002 alkaen oikeus valmistella itsenäisesti Lapin maakuntaohjelmaan sisältyvä saamelaiskulttuuriosio. Kyseisessä laissa saamelaiskäräjille turvattua asemaa voidaan pitää pisimmälle menevämpänä lainsäädännöllisenä toimenpiteenä saamelaisten itsehallinnon kehittämisessä kuntien ja valtion hallinnossa. Valtion hallintoa ja välillistä julkista hallintoa koskevassa lainsäädännössä itsehallinnon toteutuminen merkitsee pääsääntöisesti saamelaiskäräjien kuulemista ja neuvotteluja sen kanssa siitä annetun lain 9 §:n mukaisesti. Kuulemis- ja neuvottelumenettelyn lisäksi saamelaiskäräjillä on lakiin perustuva edustus joissakin toimielimissä, joilla on etupäässä neuvoa-antava asema. Sekin on oikeudelliselta vaikuttavuudeltaan lähinnä kuulemiseen ja neuvotteluun rinnastettava vaikuttamiskeino. Muutamissa uusimmissa laeissa saamelaiskäräjillä on turvattu vireillepano- ja valitusoikeuden avulla mahdollisuus valvoa viranomaisten toiminnan ja päätösten laillisuutta. Tähän ryhmään kuuluvien perinteisten elinkeinojen sekä maa- ja vesialueiden ja luonnonvarojen hallinnointiin saamelaisilla on siten edelleen vähäiset mahdollisuudet osallistua. Saamelaishallinnon ulkopuolella pisimmälle itsehallintoa on kehitetty evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa. Vuonna 2000 voimaan tulleella kirkkolain muutoksella saamelaisille turvattiin kirkon ylimmässä päättävässä elimessä kirkolliskokouksessa yksi kiintiöity maallikkoedustajan paikka. Saamelaisedustajan valitsee saamelaiskäräjät, joten hänen asemansa perustuu etnisyyteen ja edustuksellisuuteen. Edustaja on sekä kirkolliskokouksen että Oulun hiippakuntavaltuuston täysivaltainen maallikkojäsen. Tiivistetysti voidaan luonnehtia saamelaisten itsehallinnolla olleen tähän mennessä kolme selkeää kehityskautta. Itsehallinnon perustamisvaiheessa vuonna 1995 saamelaiskäräjille turvattiin sitä koskevassa laissa tietyt perustoimivaltuudet päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Vuoteen 2003 kestänyttä toista kautta voidaan pitää itsehallinnon varsinaisena kehitysvaiheena, jolloin itsehallintoa kehitettiin konkreettisesti saamelaiskäräjien omassa hallinnossa, evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa ja lisäksi kunnallishallintoon kuuluvassa Lapin liiton hallinnossa. Kolmatta, yhä nykyisinkin jatkuvaa kehityskautta voidaan kutsua pysähtyneisyyden, osin jopa taantumisen aikakaudeksi, jona aikana itsehallinto muuttui staattiseksi, lähinnä muodolliseen kuulemis- ja neuvotteumenettelyyn perustuvaksi järjestelmäksi. Saamelaiskäräjien näkemykset vaihtoehtoisena lainoppina Lakihankkeiden arvioinnissa on systemaattisesti kiinnitetty huomiota saamelaiskäräjien niistä esittämiin näkemyksiin, mahdollisiin muutosehdotuksiin ja niiden perusteluihin. Tarkastelu osoittaa, että saamelaiskäräjien näkemykset itse kunkin lain sisällöstä poikkeavat lähes säännönmukaisesti siitä, minkä sisältöisinä lait lopulta säädettiin. Saamelaiskäräjät on kannanotoissaan johdonmukaisesti tulkinnut itsehallinnon dynaamiseksi prosessiksi ja tehnyt siitä lähtökohdasta huomattavasti pidemmälle menevämpiä ehdotuksia itsehallinnon sisällön kehittämiseksi kuin mihin toteutuneessa lainsäädännössä on päädytty. Saamelaiskäräjien ehdotukset lakihankkeiden sisällöksi olisivat yhtä hyvin olleet mahdollisia toteuttaa. Näin tarkasteltuna saamelaiskäräjien ehdottamaa tulkintaa siitä, mitä perustuslain säännökset saamelaisten oikeuksien toteuttamiseksi edellyttäisivät lainsäädännössä, voidaan pitää vaihtoehtoisena lainoppina. Erot saamelaiskäräjien tulkinnan ja toteutuneen lainsäädännön välillä ovat muutamissa lakihankkeissa vähäiset, useimmissa kuitenkin hyvin suuret. Saamelaisten kirkolliskokousedustajan valintaa koskevassa sääntelyssä saamelaiskäräjät saavutti kaikki tavoitteensa. Toisesta ääripäästä voidaan mainita laaja aluehallintouudistus vuodelta 2010, jonka yhteydessä hallinnolliset rakenteet ja niitä koskeva lainsäädäntö avattiin ja otettiin uudelleen arvioitavaksi. Saamelaiskäräjät korosti kaikissa hankkeen aikana antamissaan lausunnoissa uudistuksen tarjoavan erinomaisen mahdollisuuden kehittää saamelaisten itsehallintoa ja luoda sille aineellista sisältöä sen perustaa koskevan lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti ilman erillisten, vain tätä asiaa tarkoittavien lainmuutoshankkeiden toteuttamista. Sanottua mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty hyväksi, vaan itsehallinnon kehittäminen uudistuksen yhteydessä säädetyissä laeissa sivuutettiin kokonaan. Saamelaiskäräjien esitykset itsehallinnon kehittämiseksi jätettiin vaille huomiota. Saamelaisten itsehallinnon kehittäminen vaihtoehtoisen lainopin perustalta Itsehallintoa tulisi kehittää sitä sääntelevän perustuslain säännöksen tavoitteiden ja erityisesti alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden tulkintaa koskevien uusimpien kansainvälisoikeudellisten kehitysvirtausten mukaisesti. Näin meneteltäessä itsehallinto ymmärretään tavalla, joka korostaa saamelaisten yhdenvertaista oikeutta kansana ja alkuperäiskansana hallita ja ohjata omista lähtökohdistaan taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystään. Tältä perustalta saamelaiskäräjistä saamelaisten edustuselimenä pitäisi kehittää saamelaisten perinteiseen itsehallintomalliin pohjautuva dynaaminen toimija, jolla on itsenäinen ratkaisuvalta yksinomaan saamelaisia koskevissa asioissa. Sen lisäksi saamelaisilla tulisi olla tasavertainen oikeus osallistua heidän asemaansa alkuperäiskansana erityisesti vaikuttavien asioiden valmistelun ohjaamiseen ja johtamiseen sekä myös itse päätöksentekoon toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa ratkaisutoiminnassa esimerkiksi yhteishallinnon avulla. Kuulemis- ja neuvottelumenettely on tässä tutkimuksessa omaksuttuihin sitoumuksiin nojaavan laintulkinnankin mukaan kelvollinen järjestely, kunhan sitä sovelletaan uusimman kansainvälisoikeudellisen tulkinnan mukaisesti. Se edellyttää neuvottelumenettelyn soveltamista tavalla, joka perustuu osapuolten välistä tasavertaista asemaa sekä molemminpuolista kunnioitusta ja keskinäistä luottamusta korostavaan kumppanuuteen. Tämän tulkinnan mukaan neuvottelumenettely nähdään tehokkaana keinona lisätä saamelaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia ja siten toteuttaa heille turvattua itsehallintoa. Lisäksi itsehallinnon ja saamelaisten yleisten elinolojen kehittämistä varten erityisesti lainsäädännössä saamelaiskäräjille tulisi turvata oikeus tehdä toimenpidealoitteita eduskunnalle esimerkiksi lakisääteisen vuosikertomuksensa yhteydessä. Saamelaisten oikeusasemaa erityisesti turvaavat perustuslain säännökset ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa sekä sisällöllisesti että tarkoitusperänsä puolesta. Senkin vuoksi saamelaisten erityisten aineellisten oikeuksien ja oikeuden osallistua niiden hallinnointiin tulisi lähtökohtaisesti kehittyä käsi kädessä: aineellisten oikeuksien ja hallinnointioikeuksien alan tulisi vastata toisiaan. Kyse on saamelaisten mahdollisuudesta pitää huolta siitä, että heille kuuluvat oikeudet toteutuvat tosiasiallisesti myös käytännössä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Nykyisin tämä periaate ei kuitenkaan toteudu läheskään täysimääräisesti. Tässä sanottuun liittyy myös kysymys saamelaisten itsehallinnon ulottuvuudesta hallinnollisen toiminnan eri vaiheisiin. Itsehallinnon perustaa koskevien lakien esitöissä lähdetään siitä, että saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia pyritään lisäämään asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Hallinnollinen toiminta laajasti ymmärrettynä käsittää näiden vaiheiden lisäksi myös päätösten toimeenpanon sekä seurannan ja valvonnan. Näillä vaiheilla on suurta merkitystä erityisesti siinä, miten saamelaisille tarkoitetut omakieliset ja oman kulttuurin mukaiset yhteiskunnalliset palvelut käytännössä toteutuvat. Sen vuoksi saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia tulisi kehittää hallintotoiminnan kaikissa vaiheissa, ei yksinomaan valmistelussa ja varsinaisessa päätöksenteossa. Edelleen saamelaisille olisi taattava riittävän laajat oikeussuojakeinot oikeuksiensa toteutumisen turvaamiseksi. Tasavertaiseen asemaan, molemminpuoliseen kunnioitukseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuvan kumppanuuden lähtökohdan mukaisesti saamelaisten ja Suomen valtiovallan välille pitäisi luoda pysyvä järjestely, joka turvaisi saamelaisten perusoikeuksien toteutumisen itsehallinnon perustalta myös käytännössä. Järjestely voisi koostua kahdesta osasta siten, että hallituskausittain hallitusohjelmaan otettaisiin riittävä peruskirjaus saamelaisten yhteiskunnallisen aseman kehittämisestä. Kirjausta täsmennettäisiin samalle ajalle laadittavalla osapuolten välisellä kumppanuussopimuksella, jonka perustan muodostaisivat perustuslain säännösten lisäksi saamelaisten asemaa kansana ja alkuperäiskansana koskevat kansainvälisen oikeuden asiakirjat. Sopimuksen tulisi sisältää konkreettiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset vähimmäistoimenpiteet saamelaisten oikeusaseman ja yleisten elinolojen kehittämiseksi. Näiden toimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi järjestelylle olisi lisäksi tarpeen saada vahvistus eduskunnalta, jolle lainsäädäntö- ja budjettivalta kuuluu. Sillä tavoin kehitettäisiin saamelaisten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia ja saatettaisiin heidät yhdenvertaiseen asemaan pääväestön kanssa Suomen perustuslain ja kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla. Dutkamuša mihttomearit ja metoda Dán juridihkalaš dutkamuša váldomihttomearrin lei čielggadit ja árvvoštallat, mo Suoma vuođđolágas jagis 1995 sámiide álgoálbmogin sin ruovttuguovllus dorvvastuvvon sámegillii ja -kultuvrii guoskevaš iešráđđen ollašuvvá láhkaásahemis. Figgamuššan lei ovdanbuktit oppalaš gova das, man viidát lea lágaiguin buoriduvvon sámiid váikkuhanvejolašvuođat sin iežaset áššiin vuođđolága njuolggadusa váldomihttomeari mielde ja dienláhkai ráhkaduvvon konkreahtalaš sisdoallu iešráđđemii. Dutkamuša ulbmilin lei maiddái ovdanbuktit sámedikki figgamušaid ovddidit iešráđđema iešguđet láhkaođastusa oktavuođas ja dien olis veardádallat, man viidát dát áigumušat leat ollašuvvan loahpalaš láhkaásaheamis. Dutkamuš guoská áigodahkii 1996–2015. Láhkaásahandutkamuša suorgái gullevaš dutkamuša metodan lea geavahuvvon ng. molssaevttolaš dahje kritihkalaš láhkaoahpu, mii dán dáhpáhusas hilgu dábálaš ráđđedeaddji láhkadulkonoahpu ja váldá baicce fámus leahkki rievtti dulkoma vuolggasádjin ovddidit sámiid árvvuid ja dárbbuid positiivalaš sierrameannudeami vuođul. Dutkamuša geahččanguovlu lea nappo stellejuvvon dan jearaldaga hárrái, manlágan riekti, nappo lágat ja daid dulkon galggašii leat vai dat buoremus lági mielde válddášii vuhtii sámiid dárbbuid sierra álbmogin. Dan olis dutkamušas lea čielggaduvvon maid dat, mo sámiide erenoamážit guoski láhkaásaheapmi lea duođalaččat ollašuvvan Suoma servodagas. Molssaevttolaš láhkaoahppu gáibida čatnašumiid, mat stivrejit láhkadulkonbarggu. Dán dutkamuša čatnašumit leat 1) álbmogiid gaskasaš ovttaveardásašvuohta ja ovttaveardásaš vuoigatvuohta iešmearrideapmai, 2) duođalaš ovttaveardásašvuohta vuođđo- ja olmmošvuoigatvuohtan ja daidda vuođđuduvvi 3) sámiid vuoigatvuohta dásseárvosaš ovttasbargui almmolaš eiseválddiiguin. Iešmearridanvuoigatvuohta ja Suoma vuođđolágas mearriduvvon sámiid iešráđđen dán dutkamuša dulkoma mielde Álbmotrievtti mielde sámit leat Suomas sihke álgoálbmot ja álbmot. Dien vuođul sámiin lea vuoigatvuohta dievas iešmearrideapmai. Go seammá guovllus ássá maiddái nubbi olles iešmearrideapmai vuoigadahtton álbmot – Suoma álbmot – dát álbmogat eai sáhte geavahit iešmearridanrievttiset beroškeahttá nuppi álbmoga seammálágan vuoigatvuođas. Nuba goappáge šaddá veháš ložžet iešmearridanvuoigatvuođastis ja čáhkket nubbái saji geavahit iežas iešmearridanvuoigatvuođa. Dán áddejumi mielde iešmearrideapmi dulkojuvvo ovdalge njuovžilis, áššiid ja diliid erohusaid sihke álbmogiid gaskasaš vuorrováikkuhusa vealttameahttunvuođa vuhtiiváldi gáibádussan go vuoigatvuohtan, mii lea absoluhtta, gággat ja hilgu servodatlaš duođalašvuođa. Iešmearrideami sáhttáge dán dulkoma mielde gohčodit geavatlaš iešmearrideapmin. Iešráđđen lea organiserejuvvon vuohki geavahit iešmearridanvuoigatvuođa. Sámiid iešráđđema sisdoallu mearrašuvvá Suoma vuođđoláhkii lasihuvvon sámiid vuođđovuoigatvuođaide ja iešráđđemii guoskevaš njuolggadusaid ja álbmotrievtti mearrádusaid mielde. Dat dorvvastit sámiid sajádaga ja vuoigatvuođaid álgoálbmogin ja meroštallet seammás maiddái daid juridihkalaš rámaid, maid siskkobealde sámiid sajádaga iešráđđema vuođul galggašii ovddidit láhkaásaheamis. Iešráđđema sisdoalu vuosttamuš merrosin lea nappo sámiid sajádat álgoálbmogin, masa vuođđolágas namuhuvvon sámegiella ja -kultuvra gullet dušše oktan aspeaktan. Dan sivas lea rievttábut hállat sámiid iešráđđemis go duššefal kulturiešráđđemis, mii doahpagin addá muhtin muddui boasttu gova iešráđđema sisdoalu viidodagas. Iešráđđenlágaid mihttomearit, iešráđđema luondu ja ollašuhttin Sámiid iešráđđema vuođu guoski láhkaoppalašvuođa – vuođđolága njuolggadus ja láhka sámedikkis – váldomihttomearrin lea láhčit sámiide danlágan iešráđđemii vuođđuduvvi hálddahuslaš-politihkalaš sajádaga, man olis sii sáhttet váikkuhit buorebut go ovdal sin gillii ja kultuvrii sihke sin sajádahkii álgoálbmogin guoskevaš áššiid válbmemii ja mearrádusaid dahkamii almmolaš hálddahusas. Dán mihttomeari guovddáš sisdoallun lea lasihit sámiid váikkuhanvejolašvuođaid iežaset áššiin ja dorvvastit sidjiide joavkun vejolašvuođaid ieš stivret ja hálddašit nu viidát go vejolas iežaset ekonomalaš, sosiálalaš ja kultuvralaš ovdáneami sihke oassálastit dan plánemii guovllu ja riikka dásis. Dan mielde etno-politihkalaš iešráđđen meroštallo lága vuoduštusain dynámalaš proseassan nu, ahte sámit sáhttet ieža ovddidit ja stivret iešráđđema iežaset kultuvrra vuođul. Iešráđđemiin dorvvastuvvo sámiide duođalaš ovttaveardásašvuohta hálddahusas eará olmmošjoavkkuid ektui. Sámit sáhttet ollašuhttit iešráđđema sin fásta iešhálddahusas sámedikkis, eará sámi iešhálddahusas sihke daid olggobealde sámiid ruovttuguovllu gielddaid hálddahusas, stáhta ja stáhtagirkkuid hálddahusas sihke bálgosiid ja daid ovttasbargoorganisašuvnnas Bálgosiid ovttastumis dan mielde go lágain mearriduvvo. Mo sámiid iešráđđen ollašuvvá láhkaásaheamis – dutkamuša váldobohtosat Dutkamuša váldobohtosin sáhttá namuhit fuomášumi, man mielde Suoma stáhtta oaidná sámiid iešráđđema lagamustá statihkalaš, nappo bissovaš ordnedeapmin. Iešráđđemis ii leat dán dutkamuša áigodagas šaddan jotkkolaš dynámalaš proseassa eaige sámiide leat dorvvastuvvon doarvái váikkuheaddji juridihkalaš vuogit ovddidit iežaset iešráđđema láhkaásaheamis. Iešráđđema bissovaš luonddu áiccalmahttá buoremusat dat, ahte sámedikki juridihkalaš sajádat ii leat nanosmuvvan dasa guoskevaš lágas vássán jagiid áigge. Iešráđđemii lei álgoálggus áigumuššan ráhkadit sisdoalu ovddidemiin vuosttamužžan sámediggelága njuolggadusaid ja dienláhkai nannet sámedikki saji iešráđđema guovddáš orgánan. Sámediggeláhkii ii leat goittot dahkkon dan badjelaš 20 jagi fámusleahkki áigodagas oktage dakkáraš rievdadus, man ulbmilin livččii ovddidit iešráđđema. Nuba sámediggi lea vel otnege lagamustá ráđđeaddi organisašuvdna nugo lei dan ovdal doaibman Sámi parlameantage. Ráđđejeaddji láhkadulkon vuolgá dan áddejumis, ahte iešráđđema sisdoallu ja eandalitge dan doaibmanváldi meroštallui ja nannejuvvui eanáš osiin juo sámediggelága dohkkeheami oktavuođas jagis 1995. Stáhta mielas dáinna lágain olahuvvui dat minimadássi iešráđđema ovddideamis, man vuođđolága njuolggadus iešráđđema ektui gáibida. Dan maŋŋá vuođđolága njuolggadus lea dulkojuvvon nu, ahte dat ovdalge dahká vejolažžan ovddidit iešráđđema go geatnegahttá danlágan doaimmaide láhkaásaheamis. Dát oidno čielgasit stáhta figgamuššan dulkot vuođđolága njuolggadusa minimalalaš vuogi mielde lágaid dohkkeheami oktavuođas. Ovddabealde govviduvvon stáhta láhkadulkoma sáhttá árvvoštallat nu, ahte dat lea ruossalassii vuođđolága njuolggadusa mihttomeriin ja álbmotrivttiin. Dutkamuša bohtosiid mielde stáhta mielas sámediggelága 9 §:s mearriduvvon eiseválddiid čatni ráđđádallangeatnegasvuohta lea deháleamoš vuohki ollašuhttit sámiid iešráđđema. Dát geatnegasvuohta, man vuođđun lea álbmotrievttis ILO 169 -konvenšuvnna 6 artihkkala mearrádus ja dan maŋŋá dohkkehuvvon ON:a álgoálbmotjulggáštusa vástideaddji mearrádusat dulkojuvvojit Suoma eiseválddiid vuogádagas eanetge daid mearridanprosessii gullevaš formalalaš gáibádussan go sámiid iešráđđema duohtan dahkama várás mearriduvvon ordnedeapmin. Duođalalaččat sámit leat ráđđádallamiid oktavuođas vuollánahtton, sierraárvosaš sajádagas eiseválddiid ektui, dasgo eiseválddiin lea buot áššái guoskevaš mearridanváldi. Sámediggelágas ja álbmotrievttis dorvvastuvvon ráđđádallangeatnegasvuohta ii nuppástuhte dahje ráddje Suoma eiseválddiide lágas mearriduvvon mearridanválddi iige dorvvas sámiide vuoigatvuođa oassálastit dán mearridanválddi geavaheapmai. Eiseválddiin lea maiddái ráđđádallangeatnegasvuođa ollisvuhtii gullevaš áššiin dievas mearridanváldi. Go ráđđádallamat leat čađahuvvon eiseváldi sáhttá mearridanválddis ja áššái guoski njuolggadusaid olis mearridit aiddo nugo hálida. Ráđđádallanmeannudeapmi ja dasa gullevaš veháš nannosut váikkuhanvuohki, ovddalgihtiimiehtama prinsihppa (eaŋgalsgillii FPIC) lea eiseválddiid fásta mearridanproseassa olggobealortnet, man sivas dat ii dorvvas sámiide vejolašvuođaid oassálastit ieš mearrádusaid dahkamii, muhto baicce dušše geahnohis vuogi figgat váikkuhit mearrádusaide. Nappo dán sivas ráđđádallanvuoigatvuođa geavaheami ii sáhte gohčodit oassálastimin duođalaš mearrideapmai. Sámiid dáfus ráđđádallanmeannudeamis lea duođalaš mearkkašupmi dušše dan dáhpáhusas, ahte sii sáhttet dainna lágiin juksat kultuvrraset doalaheami ja ovddideami ektui guovddáš figgamušaideaset eiseválddiid mearridanproseassas. Dutkamušas lea lagabut guorahallon oktiibuot 36 sierra lága, main lea sámiid iešráđđema ovddideapmai juoga láhkai guoskevaš njuolggadusat. Sámiid fásta iešhálddahusas sámedikkis iešráđđen lea nannoseamos – juos ii váldde vuhtii sámediggeválggaid lágideapmai guoskevaš doaibmaválddi – sámiid servodateallima doarjumii stáhta bušeahtas juolluduvvon ekonomalaš resurssaid geavaheamis. Sámediggi mearrida iehčanasat iežas politihkalaš doaimmaid ja eará iešráđđema doalaheapmai, sámekultuvrra ja sámeservviid doarjumii sihke sámegielat oahppamateriálaid buvttadeapmai juolluduvvon stáhtadoarjagiid geavaheamis. Sámedikkis lei goasii vástideaddji iehčanas mearridanváldi maiddái sámegielat ja sámekultuvrii vuođđuduvvi sosiála- ja dearvvasvuođabálvalusaid buvttadeapmai juolluduvvon stáhtadoarjaga geavaheamis jagis 2002 gitta jagi 2007 rádjai, muhto dan maŋŋá dát sajádat heajosmuvai stáhta eiseválddi ođđa láhkadulkoma geažil. Nuortalaččaid gilihálddahusas ii leat dange veardde iehčanas mearridanváldi iežaset áššiin go sámedikkis. Nuortalašlága mielde gilihálddahussii gullevaš doaibmaorgánain lea duššefal vuoigatvuohta dahkat evttohusaid ja addit cealkámušaid eiseválddiide sidjiide guoski viiddes dahje prinsinpalaš áššiin. Dutkamuša ollái lea váldojuvvon maiddái eará sámi iešráđđemii laktáseaddji guovddáš sámi organisašuvnnat Suoma bealde, namalassii Sámi oahpahusguovddáš, Sámemusea Siida ja YLE Sápmi (Sámiradio), main lea oalle iehčanas sajádat iežaset doaibmasuorggis. Daid hálddahusas ja mearridanproseassain sámiin leat mealgat buoret vejolašvuođat oassálastit iežaset skuvlejupmai, ealáhusaid ovddideapmai, kulturárbái ja diehtojuohkimii guoskevaš duođalaš mearrideapmai go goasge fásta iešráđđenorgánas sámedikkis. Sámiid iežas hálddahusa olggobealde sámeguovllu gielddaide guoski láhkaásaheamis sámiid iešráđđen ii leat ovdánan ollenge. Dan sadjái iešráđđen lea ovddiduvvon muhtin veardde lágain ásahuvvon gielddaid ovttastumis Lappi eanagottelihttui guoskevaš láhkaásaheamis. Sámedikkis lea okta ovddasteaddji mearridanorgánas, mii gieđahallá Eurohpa uniovnna ruhtarádjosiin juolluduvvon ekonomalaš resurssaid geavaheami. Dasa lassin guovlluid ovddidanlága mielde sámediggi lea beassan jagi 2002 rájes válbmet iehčanasat Lappi eanagotteplána sámiid diliide guoski oasi. Stáhta hálddahusas sámiid váikkuhanvejolašvuođat leat lagamusat sámediggelágas mearriduvvon ráđđádallanvuoigatvuođa veagas. Dát guoská erenoamážit sámiid árbevirolaš ealáhusaid sihke eana- ja čáhceviidodagaid ja luondduriggodagaid geavaheapmai ja daid hálddašeapmai. Viidásepmosit iešráđđen sámehálddahusa olggobealde lea ovddiduvvon Suoma evaŋgelalaš-luteralaš girkku hálddahusas. Jagis 2000 fápmuiboahtán girkolága rievdadusain sámiide dorvvastuvvui girkku alimus orgánas girkolaš čoahkkimis okta dábálaš áirasa báiki. Áirasa vállje sámediggi ja son lea maiddái Oulu bismagotti stivrra dievaslahttu. Oanehaččat sáhttá gávnnahit, ahte sámiid iešráđđemis leamašan dán rádjai golbma čielga ovdánanbaji. Iešráđđema vuođđudeami oktavuođas jagis 1995 sámediggái dorvvastuvvui dasa guoskevaš lágas dihto vuođđodoaibmaváldi mearrideapmai ja váikkuheapmai. Jahkái 2003 ollán nuppi baji sáhttá gohčodit iešráđđema fásta ovdánanáigodahkan. Dalle iešráđđen ovdánii konkreahtalaččat sámiid iežaset hálddahusas, evaŋgelalaš-luteralaš girkku hálddahusas ja dasa lassin gielddaid hálddahussii gullevaš Lappi eanagottelihtu hálddahusas. Goalmmát baji, mii joatkašuvvá vel otnege sáhttá fas namuhit bisánan áigin, juoba maŋosmannan badjin, goas iešráđđen nuppástuvai statihkalaš ortnegin, man sisdoallun lea lagamustá formalalaš gullan- ja ráđđádallanvuogádat. Sámedikki figgamušat molssaevttolaš láhkaoahppun Dutkamušas lea láhkaásaheami árvvoštallamis giddejuvvon systemahtalaččat fuomášupmi sámedikki oaiviliidda, maid dat lea ovdanbuktán sierralágan láhkaválbmenbargguid oktavuođas. Dát guorahallan čájeha, ahte sámedikki oaivilat iešguđet lága sisdoalus spiehkkasit goaseai jievddalaččat das, man hámis lágat leat loahpalaččat šaddan duohtan. Sámediggi lea cealkámušainnis jearggalaččat dulkon iešráđđema dynámalaš proseassan ja dahkan dan áddejumi mielde evttohusaid, mat livčče ovdánahttán iešráđđema olu guhkkelebbui go dat lea dálá dilis. Sámedikki evttohusaid láhkaásaheapmin livččii lean ovttaláhkai vejolaš dohkkehit loahpalaš láhkan. Dán láhkai sámedikki árvalusaid sáhttá gohčodit molssaevttolaš láhkaoahppun. Erohusat sámedikki láhkadulkoma ja ollašuvvan láhkaásaheami gaskkas leat muhtin dáhpáhusain viehka uhci, eanáš dáhpáhusain goittot oalle stuorrá. Girkolaš čoahkkima sámeáirasa válljemii guoski láhkaásaheamis sámediggi juvssai buot mihttomeriid. Oalát nuppeláhkai manai fas jagis 2010 fápmuiboahtán viiddes guovlluhálddahusođastusas, man oktavuođas Suoma guovlluhálddahussii guoskevaš láhkaásaheapmi rahppojuvvui ollásit ja rievdaduvvui goasii ravddas ravdii. Sámediggi deattuhii oba dán láhkanuppástuhttinproseassa áigge dan, ahte iešráđđenlágaid vuođuštusaid mielde ulbmilin lei ovddidit sámiid iešráđđema erenoamážit álo dalle go čađahuvvojit hálddahuslaš ođasmahttimat ja ahte dán ođastusa olis livčče lean hui buorre vejolašvuohta ovddidit sámiid iešráđđema. Ná ii goittot dáhkkon, muhto baicce iešráđđen ii váldon moge vuhtii ođasmahttimis. Sámiid iešráđđema ovddideapmi molssaevttolaš láhkaoahpu vuođul Iešráđđema galggašii ovddidit vuođđolága njuolggadusa mihttomeriid ja erenoamážit álgoálbmogiid iešmearridanvuoigatvuođa dulkomii guoskevaš varraseamos álbmotrievttálaš ovdánansárgáid mielde. Ná meannudettiin iešráđđen áddejuvvo danlágan vuogi mielde, mii deattuha sámiid ovttaveardásaš vuoigatvuođa álbmogin ja álgoálbmogin hálddašit ja stivret iežas servodaga ekonomalaš, sosiálalaš ja čuvgehuslaš ovdáneami. Dán áddejumi mielde sámedikkis sámiid álbmotválljen orgánan galggašii ovddidit sámiid árbevirolaš iešráđđenvuogádahkii vuođđuduvvi aktiivalaš ja dynámalaš doaibmi, mas lea iehčanas mearridanváldi duššefal sámiide guoski áššiin. Dasa lassin sámiin galggašii leat dásseveardásaš vuoigatvuohta oassálastit sin sajádahkii álgoálbmogin erenoamážit váikkuheaddji áššiid válbmema jođiheapmai ja stivremii sihke ieš mearrideapmai doaibmaválddálaš eiseválddi hálddahuslaš áššemeannudeamis ovdamearkka dihte oktasašhálddahusa bokte. Ráđđádallanmeannudeapmi lea dán dutkamušas doahttaluvvon servodatlaš čatnašumiid mielde dohkálaš ortnet, gohan ráđđádallamat čađahuvvojit ođđaseamos álbmotrievttálaš dulkoma vuođul. Dat gáibida ráđđádallamiid ollašuhttima vugiin, mii vuođđuduvvá oassebeliid gaskasaš dásseveardásaš sajádahkii ja goappatbeliid gudnejahttima ja luohttámuša árvvusatnima guoibmivuhtii. Dán dulkoma mielde ráđđádallanortnet áddejuvvo beaktilis vuohkin lasihit sámiid duođalaš váikkuhanvejolasvuođaid ja dienláhkai ollašuhttit sidjiide dorvvastuvvon iešráđđema. Sámediggái galggašii maiddái dorvvastit vuoigatvuođa dahkat Suoma riikkabeivviide álgagiid ovdamearkka dihte jahkečilgehusa oktavuođas. Suoma vuođđolága njuolggadusat sámiid vuođđovuoigatvuođain ja iešráđđemis leat lávga čatnon oktii nu sisdoalu go maiddái ulbmila dáfus. Dange sivas sámiid ávnnaslaš dahje materiálalaš vuoigatvuođat ja vuoigatvuohta oassálastit ávnnaslaš vuoigatvuođaid hálddašeapmai galggašedje ovdánit giehtalagaid. Sámiin galggašii leat nappo vejolašvuohta atnit fuola das, ahte sidjiide gullevaš ávnnaslaš vuoigatvuođat oallašuvvet maiddái gevavatlaš dásis. Dat ii goittot vel dálá dilis ollašuva. Dása čatnasa maiddái jearaldat sámiid iešráđđema olaheamis hálddahuslaš doaimma sierra muttuide. Iešráđđenlágaid válmmaštallanáššebáhpáriin lea vuolggasadjin dat, ahte sámiid váikkuhanvejolašvuođaid berre buoridit áššiid válbmemis ja mearrideamis. Hálddahuslaš doaibma sisttisdoallá válbmema ja mearrideami lassin maiddái mearrádusaid ollašuhttima ja čuovvuma. Dáin muttuin lea stuorra mearkkašupmi dan dáfus, mo sámiide oaivvilduvvon sierralágan servodatlaš bálvalusat ollašuvvet geavatlaš dásis. Danin sámiid váikkuhanvejolašvuođaid galggašii ovddidit hálddahusdoaimma buot muttuin, ii dušše áššiid válbmemis ja mearrideamis. Dásseveardásaš sajádahkii, guovttebealat gudnejahttimii ja luohttámuššii vuođđuduvvi guoibmevuođa vuolggasaji mielde sámiid ja Suoma stáhta gaskii galggašii hukset bissovaš ortnega, mii dorvvastivččii sámiid vuođđovuoigatvuođaid ollašuvvama iešráđđema vuođul maiddái geavadagas. Ordnedeapmi sáhtášii čohkiidit guovtti oasis nu, ahte Suoma ráđđehusbajiid mielde ráđđehusprográmmii váldojuvvošii doarvái nana vuođđocealkámuš sámiid servodatlaš sajádaga ja diliid ovddideamis. Cealkámuš presiserejuvvošii seammá áigodahkii dohkkehuvvon oassebeliid gaskasaš guoibmevuođašiehtadusain, man vuođđun livčče vuođđolága njuolggadusaid lassin sámiid sajádaga álbmogin ja álgoálbmogin guoskevaš álbmotrievtti áššegirjjit. Šiehtadus sisttisdoalašii konkreahtalaš láhkaásaheapmai guoskevaš, hálddahuslaš ja ekonomalaš minimadoaimmaid sámiid juridihkalaš sajádaga ja almmolaš eallindiliid ovddideamis. Dáinna lágiin sáhtášii buoridit sámiid servodatlaš váikkuhanvejolašvuođaid ja duvdit sin dásseveardásaš sadjái váldoálbmoga ektui Suoma vuođđolága ja álbmotrievtti gáibádusaid mielde. The main aim of the research is to find out and assess how the intendedly dynamic, cultural and linguistic self-government, which the Finnish Constitution guarantees for the Sámi as an indigenous people, materializes itself in legislation. The main aim of the amendment to the Finnish Constitution in 1995, regulating the foundations of the Sámi’s self-government, was to create for the Sámi a political and administrative status based on ethnic self-government. With the help of self-government, the Sámi should have better opportunities to influence the preparation and decision making of issues in public administration concerning their language, culture and status as an indigenous people. The method applied to the research, which represents legislative studies, is alternative jurisprudence. Following alternative jurisprudence, the research has used the following principles as guiding the interpretation of law: equality between peoples; the equal right for self-determination; de facto equality as a basic and human; and a right, drawn from the latter, for equal collaboration of the Sámi with public authorities. The starting point of the research is that the factual content of the Sámi self-government is determined by the provisions concerning the basic rights and self-government of the Sámi as amended in the Finnish Constitution as well as in provisions of international law. The principal modus of the self-government’s content is thus the Sámi’s status as an indigenous people; the status for which the Sámi language and culture form only one dimension. Therefore, it is more correct to use the concept Sámi self-government rather than only cultural self-government, which as an expression gives a partly misleading image of self-government’s scope. The research’s main result is the observation that the Finnish government treats the Sámi self-government as a static system. During the study period, self-government has not developed into a dynamic process, and legislation has not guaranteed for the Sámi sufficiently effective legal means to develop their self-government. The Decree on the Sámi Parliament best illustrates the current static nature of self-government in regulating the immutability of the legal status of the Sámi Parliament. According to the mainstream legal interpretation, the contextual dimension of self-government, especially its competence, was defined and enforced mainly already in connection with the drafting of the Law on the Sámi Parliament in 1996. Through this legislative action the minimum level of self-government - both its enforcement and development - required by the Constitution can be considered to have already been reached. Following this, the provision of the Constitution has been interpreted as enabling development for self-government rather than obligating it to bring in future legislation. This interpretation is manifested in the government’s attempts to apply the constitutional provisions in a minimalistic way when drafting new legislation. Consultation procedures and the principle of free prior and informed consent, which are based on Article 6 of the ILO 169 – Indigenous Peoples’ Convention, and later developed in the UN Declaration of the Rights of Indigenous Peoples, are regarded as the most concrete means to implement the Sámi self-government. According to the research results, public authorities, however, interpret the obligation to consult rather as a formal requirement for an administrative procedure than an arrangement legislated for implementing the factual self-government of the Sámi. In reality, the Sámi are in a subordinated and unequal position in the dialogue while the state authorities possess all the decision power. The obligation to consult based both on the Act on the Sámi Parliament and international law neither limits the legislated competence of the national authorities nor authorizes the Sámi to participate in applying this authority. After the consultations, the authorities can within their competence and in due order, decide however they want. The consultation procedure does not guarantee the Sámi the chance to participate in decision-making, and instead it is only a means to have an effect on it. Therefore applying the right to be consulted cannot be regarded as participation in actual decision-making. In this research, I closely examined 36 regulations which were enacted between 1995 and 2015 and which in one way or another are explicitly connected to the development of the Sámi self-government. Based on the examination, there can be found three different development phases of self-government. In the foundation period in 1996, the Law on the Sámi Parliament guaranteed the Sámi Parliament a certain basic competence for decision-making and having an influence. The second phase, which lasted up until 2003, can be regarded as the actual development period of the Sámi self-government. During this second phase, the Sámi Parliament, the Evangelic-Lutheran Church and the Regional Council of Lapland within the municipal administration all developed their own interpretations of self-government to use in their administrations. The ongoing third phase can be called the period of stagnation, or even decline, during which self-government turned into a static arrangement. The research recommends developing self-government according to the provisions of the Constitution and specifically according to the recent interpretation trends of self-determination in international law. Self-government should be enforced in a manner that emphasizes the rights of the Sámi as a people, specifically an indigenous people, to govern and manage their own economic, social and cultural development from their own standpoints. The Sámi Parliament, as the Sámi’s representative organ, should be developed based on the Sámi’s traditional self-government to be a dynamic actor with independent decision-making power in issues which only concern the Sámi. Furthermore, the Sámi should have an equal right to participate in guiding and managing the preparation of proposals and motions which affect them as an indigenous people. Equal right in administrative decision-making in the respective authorities could work e.g. with the help of joint administration. Dialogue is an acceptable mechanism that is also based on the principles of the legal interpretation of alternative jurisprudence adopted in this research, especially in regard to minor issues concerning the Sámi, but only as long as it is exercised according to the recent interpretation of international law. Such an implementation requires a partnership, which emphasizes equality between parties, mutual respect and trust. Furthermore, the Sámi Parliament should, through legislation, be given a right to pass petitionary motions to the Finnish Parliament, in order to develop self-government and the Sámi’s living conditions. The petitionary motions could be presented, e.g., in the Sami Parliament’s Annual Report to the Finnish Parliament. A permanent partnership arrangement based on equality, mutual respect and trust between the Sámi and the Finnish Government should be created in order to guarantee the Sámi’s basic rights of self-government also in practice. The arrangement should consist of two parts. Firstly, each Governmental Program extending the governmental term, should include an adequate commitment to developing the Sámi’s social circumstances. Secondly, the commitment should be specified for the same timeframe as the Partnership Agreement based on both the constitutional provisions and the conventions and agreements of international law concerning the Sámi’s status as a people, especially an indigenous people. The Partnership Agreement should contain actual legislative, administrative and financial minimum measures for developing the Sámi’s legal status and general living conditions. In order to guarantee the enforcement of these measures, a consent is needed from the Finnish Parliament, which holds the legislative and budgetary power. In this way, the Sámi could get opportunities to influence their social development and to gradually gain an equal status with the main population in a manner required by the Finnish Constitution and international law.
|
|---|