| Summary: | Andreas Alariesto syntyi 11.12.1900 Sodankylän pitäjän Sompiossa, pienessä Rieston kylässä. Kylä sijaitsi tiettömän taipaleen takana noin parisataa kilometriä Napapiiriltä pohjoiseen ja 70 kilometriä Sodankylän kirkolta koilliseen. Lapsuudessaan Alariesto ennätti nähdä niin saamelaisten vanhan kotakulttuurin luontaiselinkeinoineen kuin uuden ajan tuomat muutokset. Andreas Alarieston elämä koostui jaksoista, joiden aikana hyvät asiat ja vastoinkäymiset vuorottelivat. Elämänpolut johtivat hänet Riestonkylästä Lokkaan, Petsamon tietyömaalle, Muurmannin legioonaan kohtalokkaine seurauksineen ja aikuisuuden saavuttaneena takaisin tienrakennustyömaalle. Tienrakentajasta tuli Petsamon Matkailuhotellin talonmies lähes kymmeneksi vuodeksi, mutta sota rikkoi kaikki tulevaisuuden haaveet. Sodan jälkeen alkoi jälleenrakennus, sekä materiaalinen että henkinen. Oman talon rakentaminen Lokkaan, rinnalla Petsamosta löytynyt Riikka-vaimo, ja talonmiehen työ Vuotson matkailumajalla antoivat elämälle luotettavat tukipilarit. Elämää rikastuttivat turvatun toimeentulon lisäksi laulut, joita Alariesto oli tehnyt nuoresta pojasta lähtien, sekä maalaukset, joiden tekoon hänellä nyt oli aikaa ja välineitä. Kuuden eläkevuoden kiihkeä luomiskausi huipentui monien mutkien jälkeen 75-vuotiaan ite-taiteilijan näyttelyyn Helsingin Taidehallissa ja uskomattomaan kuuluisuuteen, jopa maailman maineeseen. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Andreas Alarieston laulujen ja muisteluiden kautta hänen elämänsä keskeisiä polkuja, hänen kykyään selviytyä vaikeistakin koettelemuksista sekä hänen laulettujen elämänpolkujensa yhteyttä resilienssiin. Luonnehdin resilienssiä traumapsykiatri Boris Cyrulnikin (2009) teoriaan nojautuen. Andreas Alarieston elämä toi mukanaan paljon ankaraa työtä, kärsimystä ja sellaista tuskaa, josta hän vaikeni kuolemaansa asti, mutta hän sai kokea myös onnellisia vuosia ja iloa toiveittensa täyttymisestä. Vaikeitten vuosien kärsimyksillä on saattanut olla oma merkityksensä hänen henkisessä kasvussaan. Resilienssi on voinut olla se tekijä, joka on mahdollistanut elämän jatkuvuuden ja kutsunut esiin jotain ennen näkemättömän hyvää, johon ehkä muuten ei olisi ollut mahdollisuuksia. Andreas Alarieston lauluista muodostuu laulettu päiväkirja, joka tuo esiin hänen lannistumattomuutensa ja lujuutensa sekä auttavaisuutensa ja ystävällisyytensä. Näiden piirteiden kautta voimistui myös resilienssi. Hän oppi käyttämään vastoinkäymisissä puolustuskeinona luovuutta, joka kannusti ja rohkaisi häntä ponnahtamaan jopa entistä parempaan elämään. Runous ja laulaminen auttoivat kestämään ja ylittämään koettelemukset. Näkökulmani tutkimuksessa on kulttuurihistoriallinen ja lähestymistapana käytän mikrohistoriaa. Tutkimukseni perustuu muistitietoon, joten se on otteeltaan narratiivinen. Primaariaineistona ovat äänittämäni ja eri arkistoista löytämäni Andreas Alarieston laulu- ja haastatteluäänitteet, jotka olen litteroinut, sekä henkilökohtaiset muistot kymmenen vuoden ystävyyden ajalta. Niihin vuosiin ja konteksteihin, joista Andreas Alariesto vaikeni täydellisesti, olen tutustunut tutkimuskirjallisuuden, aikalaiskirjallisuuden, lehtiartikkelien ja haastattelujen avulla. 1990-luvun alkupuolella resilienssitutkimus keskittyi lasten resilienssiin. Huomattiin, että yksilön henkilökohtaisien vahvuuksien lisäksi resilienssiä edistivät myös tekijät, jotka liittyivät sosiaalisiin suhteisiin ja ympäristön rakenteisiin. Resilienssi on määritelty sopeutumisprosessiksi, jatkuvaksi muuttuvaksi toiminnaksi, joka on luonut tarpeen tutkimukselle, joka kohdistuu myös aikuis- ja vanhuusikäiseen väestöön. Tämä tutkimus edustaa koko elämänkaaren kattavaa resilienssitutkimusta. Andreas Alarieston laulettujen elämänpolkujen myötä kehittynyt luovuus, ilo ja mielenrauha avaavat uusia näköaloja ymmärrykseen siitä, miten resilienssi toimii ja miten sitä voidaan kasvattaa ja tukea eri ikäkausina ja erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Andreas Alariesto was born in December 11, 1900, in a small village called Riesto in Sompio area, in Sodankylä, Finland. The village was located in the middle of nowhere about two hundred kilometers north from the Arctic Circle and 70 kilometers from Sodankylä centrum to northeast. During his childhood, Alariesto witnessed both the old Sámi culture in lavvus and with natural livelihoods and the changes the modern time introduced to the culture. Andreas Alariesto’s life consisted of periods during which good times and adversities took turn. These life paths directed him from Riestonkylä to Lokka, to Petsamo road construction work, to Muurmanni legion with fateful consequences, and when adult, back to the roadworks. This roadworker became a building supervisor to Petsamo Matkailuhotelli (a hotel) for almost ten years but the Second World War destroyed his all future dreams. Both material and mental reconstruction began after the war. Building his own house in Lokka with his wife Riikka from Petsamo and the building supervisor’s work in Vuotso matkailumaja (a hostel) became the main pillars of Alariesto’s life. In addition to his income, Alariesto’s life was enrichened by songs he had been composing since his youth and paintings that he now could do since he had time and equipment. The six-year-long intensive period of creating art during his retirement had its climax in the 75-year-old artist’s own exhibition in the Kunsthalle Helsinki when he had unbelievable, even world-wide fame. The purpose of this research was to describe Andreas Alariesto’s main life paths, ability to survive from even difficult adversities, and the connection between the songs of his life paths and resilience through his songs and memories. In this research resilience was defined based on trauma psychiatrist Boris Cyrulnik’s (2009) Theory. Andreas Alariesto’s life included plenty of hard work, agony, and pain that he fell silent until his death; yet he had also happy years and felt joy of seeing his hopes become fulfilled. The suffering during hard years may have had their own role in Alariesto’s mental growth. Resilience may have been the factor that made the continuity of life possible and brought out some unforeseen good that otherwise would not probably ever emerged. Andreas Alariesto’s songs form a diary in the form of songs that shows his perseverance and toughness as well as his helpfulness and friendliness. These features strengthened his resilience, too. As a coping strategy, he learned to use his creativity that assured and encouraged him to bounce back to even better life. Poetry and singing helped him to tolerate and surpass hardships. The viewpoint in this research was cultural-historical and the approach was micro-historical. The research was based on memories that were studied with a narrative research approach. The primary data were comprised of Andreas Alariesto’s singing and interview recordings that I recorded or found from various archives and that I transcribed, in addition to personal memories from a decade-long friendship with him. Secondary data, in the form of research literature, contemporary literature, journal articles and interviews, focused on those years and contexts that Alariesto did not want to talk about. At the beginning of the 1990s, research on resilience was focused on resilience in children. It was observed that in addition to personal strengths, resilience was promoted also by factors related to social relationships and the structure of one’s environment. Resilience was defined as an adaptation process, constantly changing action, which created a need for research also focusing on adults and elderly people. This research represents resilience research focusing on the whole lifespan. Andreas Alariesto’s creativity, joy and peace of mind that developed through the songs of his life paths provide new viewpoints to the understanding about the fundamental nature of resilience and how to support and develop it in various periods of life and in different cultural contexts.
|
|---|