Vuotos- ja Ounasjoki-kamppailujen kentät ja merkitykset Lapissa
Kemijoen valjastaminen sähköntuotantoon käynnistyi heti sotien jälkeen. Vuonna 1974 julkistetut suunnitelmat Ounasjoen valjastamiseksi ja Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseksi ovat osa tätä Suomen suurinta yhtäjaksoista vesivoiman rakentamishanketta. Väitöskirjani rakentuu Pierre Bourdieun sosiologise...
| Main Author: | |
|---|---|
| Other Authors: | |
| Format: | Doctoral or Postdoctoral Thesis |
| Language: | Finnish |
| Published: |
fi=Lapin yliopisto|en=University of Lapland|
2001
|
| Subjects: | |
| Online Access: | http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61734 http://nbn-resolving.org/URN:NBN:fi:ula-20111131020 |
| Summary: | Kemijoen valjastaminen sähköntuotantoon käynnistyi heti sotien jälkeen. Vuonna 1974 julkistetut suunnitelmat Ounasjoen valjastamiseksi ja Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseksi ovat osa tätä Suomen suurinta yhtäjaksoista vesivoiman rakentamishanketta. Väitöskirjani rakentuu Pierre Bourdieun sosiologisen käsitteistön pohjalta. Kentän käsitteen avulla ja lappilaisen kansalaistoiminnan näkökulmasta olen tutkinut toimijoiden suhteita, liittolais- ja konfliktirintamia ja käytettyjä strategioita ja argumentteja. Aineisto koostuu paikallisten rakentaja- ja suojelija-aktivistien haastatteluista. Aina 1970-luvun loppuun saakka vesivoimaa rakennettiin valtiojohtoisesti kansallisen energiatarpeen nimissä. Paikallinen ja kansallinen aktivismi vesivoiman rakentamista vastaan virisi 1970-80-lukujen taitteessa. Suojelijoiden toiminta sai median huomion ja poliitikkojen tuen: Vuotoksen tekoaltaasta luovuttiin vuonna 1982 ja Ounasjoki suojeltiin erityislailla vuonna 1983. Vuotos nostettiin kuitenkin esille 1980-luvulla. Taloudellinen lama ja hyvinvointivaltion kriisi 1990-luvun alussa kärjistivät tilannetta. Keskustan ja kokoomuksen noustessa hallituksen pääpuolueiksi aluetaloudelliset vaatimukset ja teollisuuspiirien energiapoliittiset tarpeet yhdistyivät. Hallitus antoi Vuotoksen tekoaltaalle rakentamisluvan vuonna 1992. Allashanke on tällä hetkellä oikeudellisessa lupakäsittelyssä. Lappilainen käsite "vuotostelu" kuvaa päätöksenteon tempoilevuutta. Vuosikymmenten epävarmuus alueen kohtalosta on syvästi vaikeuttanut paikallisten ihmisten elämää ja alueen kehittämistä. Väitöskirjani toisena tutkimustehtävänä on Vuotos- ja Ounasjoki-kamppailujen analyysi symbolisen vallankäytön näkökulmasta. Bourdieun doksa tarkoittaa tilannetta, jossa yksi tulkinta dominoi puhe avaruutta. Tällaisia doksisia merkitysjärjestelmiä ovat Lapin Kansan mielipidesivua hallinneet yleisen edun, kehityksen ja etelän diskurssit. Yleisen kansallisen edun nimissä ja taloudelli¬seen kehitykseen vedoten vesivoiman rakentaminen näyttäytyy kiistämättömänä kansallisena politiik¬kana. Etelä-puheen kautta sekä rakentajat että suojelijat paikantavat itsensä epätasa-arvoiseen aluejärjestelmään, jossa etelä on keskus ja Lappi periferia. Rakentajien vastin ovat etelän luonnon¬suojelijat, suojelijoiden taas etelän teollisuuspiirit. Kolmantena tutkimustehtävänä olen pohtinut rakentajien ja suojelijoiden luontoon liittämiä henkilökohtaisia merkityksiä Bourdieun habituksen ja pääoman käsitteiden kautta. Ympäristö¬kysymyksessä ei ole kyse "vain" ympäristöstä, vaan siihen kulminoituu näkökulmia mm. alueen elinkeinorakenteen kehittämisestä siinä missä henkilökohtaisia muistoja ja toiveitakin. Sekä rakentajat että suojelijat pitävät luontoa lappilaisen ihmisen elämän ja elinkeinojen perustana. Ratkaisumallit vain ovat erilaiset: rakentajat näkevät metsän, vesien ja malmien hyödyntämisen ainoana keinona taata elämisen mahdollisuudet Lapin maaseudulla. Suojelijat taas uskovat matkailun ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen. Matkailun, luonnonvarojen koneellisen tehohyödyntämisen ja pienimuotoisen luontaistalouden suhde luontoon on keskenään ristiriitainen. Traditionaalisille luonnonkäyttömuodoille luonto on elintila kun taas luonnon koneellinen tehokäyttö näkee luonnon vain resurssina. Matkailu taas markkinoi Lappia "aidon" luonnon elämyksillä. Eri elinkeinojen pohjimmaiset luontosuhteet eivät kohtaa ja tästä rakentuu syy sille, miksi luonto on Lapissa jatkuvan konfliktin aihe. Harnessing the River Kemijoki began right after the Second World War and the construction project is still underway. In 1974, the state-owned energy company announced its plans to harness the River Ounasjoki and to build the Vuotos reservoir at the headwaters of the Kemijoki. In my study, I have analysed the disputes over Vuotos and the Ounasjoki from the perspective the local] people. For my data, I have used newspaper articles and the letters-to-editor in the provincial newspaper Lapin Kansa and I have interviewed twenty-one citizen activists from both camps. My ca study is based on the sociology of Pierre Bourdieu. I have studied the social structure of the cases by using the concept of the field: the actors, the positions, and their relations in the field. Up until the end of the 1970s, the northern rivers we harnessed in the name of national interest but at the turn of the 1980s, local environmental activism arose against construction plans. Local activism was supported by the rising national environmental movement; the turn of the 1980s was the heyday of the new social movements in Finland. In 1982, the Finnish government decided that the Vuotos reservoir would not be built and t River Ounasjoki was protected by special law in 1983. Nevertheless, the issue of Vuotos once more came to the fore in the 1980s. Economic development was not as rapid in Lapland as it was Southern Finland. Unemployment increased and the economic depression in the beginning of the 1990s created a feeling of hopelessness in Lapland. The Vuotos reservoir was regarded as an import employment project in eastern Lapland. In 1992, the Finnish government gave its political permission to build the reservoir. The case is currently in court proceedings. Symbolic power is the main theme in Bourdieu's work. With the idea of doxa, he means the symbolic domination that is so self-evident it goes without saying. The discourses of (ortho)doxa: hegemonic discourses that limit the universe of arguments. In my study, I have identified the hegemonic discourses. Development was the euphemism that demanded the construction of the hydroelectric power stations because of the economic and modern prosperity. In local discussions: nature conservation was seen as the opposite of economic development. The euphemism of general interest obligated the local people to sacrifice their homes for the sake of the national need for energy. The euphemism of the south expressed the feelings of the local people; they had no political or economic power to decide their own future. In the letters-to-the-editor in Lapin Kansa, the South ruled. The relationship between man and nature is at the core of every environmental dispute. In my research, I studied the meanings that local people attached to nature. Varying interests and values clash in the discussions on using natural resources; there are different ideas on regional development and meaning of nature. While some think that the strong utilization of natural resources is the only way to develop Lapland, others believe in traditional sources of livelihood and tourism. It is difficult to combine these alternative sources of livelihood, which is the reason why environmental questions are so heatedly discussed in Lapland. |
|---|