| Summary: | Toisen asteen koulutus on ollut 1970-luvulta käynnistyneestä peruskoulu-uudistuksesta lähtien erilaisten kehittämistoimien kohteena. Peruskoulu poisti rinnakkaiskoulujärjestelmän koulutuksen alemmalta tasolta. Kaikki peruskoulun suorittaneet saivat oikeuden jatkaa opintoja lukioissa. Lukio säilyi suosituimpana jatkoväylänä peruskoulun jälkeen, vaikka muodollisesti opiskelijoilla olikin oikeus jatkaa opintoja ammatillisen perustutkinnon pohjalta korkea-asteelle. Lukio ja ammattikoulu olivat rinnakkaisia koulutuksia, joiden suorittaminen tuotti erilaisen jatko-opintokelpoisuuden. 1970- ja 1980-luvulla keskiasteen uudistamisen tavoitteena oli pääasiassa ammatillisen koulutuksen kehittäminen lukion kanssa kilpailevaksi vaihtoehdoksi. Rinnakkaisesta koulutuksesta ei luovuttu. Yhtenäisen toisen asteen kehittäminen pysähtyi 1990-luvun alussa ja kehittämisessä aloitettiin vaihe, jossa pyrittiin ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhteistyöhön käynnistämällä laaja nuorisoasteen koulutuskokeilu. Koulutuspoliittisena suosituksena oli yhteistyön lisääminen myös kokeilujen ulkopuolella. Kokeilun lisäksi alkoi yhteistyö lukioiden ja ammatillisen koulutuksen välillä paikallisina hankkeina. Näissä hankkeissa tavoitteena oli järjestää koulutusta ilman lukiopaikkaa jääneille. Rovaniemellä aloitettiin vuonna 1996 kokeilu, jota alettiin nimittää ammattilukioksi. Siinä Rovaniemen ammattioppilaitos ja Rovaniemen aikuislukio aloittivat yhteistyökoulutuksen, jossa pieni ryhmä nuoria suoritti sekä lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon että ammatillisen perustutkinnon. Tässä tutkimuksessa kuvataan Rovaniemen ammattilukion syntyä ja kehitystä vastaamalla kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Mitkä tekijät johtivat ammattilukion syntyyn vuonna 1996? 2) Millaisin vaihein ammattilukio kehittyi? ja 3) Millaiseksi ammattilukion asema muodostui Rovaniemen toisen asteen koulutuksessa? Tämä tutkimus kuuluu kasvatuksen historian alaan. Tutkimusaineistona julkisten arkistojen lisäksi on kehittämistyössä mukana olleiden rehtoreiden arkistot. Lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla ensimmäisiä ammattilukion oppilaita (N=12) ja opettajia (N=8). Ammattilukio syntyi vastaamaan puuttuvien lukiopaikkojen kysyntään. Ensimmäiset opiskelijat valittiin niiden joukosta, jotka olivat jääneet ilman lukiopaikkaa. Ensimmäisen vuoden jälkeen koulutus päätettiin vakinaistaa pysyväksi osaksi toisen asteen koulutusta Rovaniemellä. Tutkimuksessa myös kuvataan ammattilukion käynnistämistä ja kehittymistä arkistolähteiden avulla. Ammattilukiosta kehittyi oma lukioyksikkönsä, joka on kooltaan suurehkon päivälukion luokkaa. Kolmatta tutkimuskysymystä valotetaan opettajahaastattelujen avulla. Haastateltujen opettajien mukaan ammattilukio tarjoaa kolmannen vaihtoehdon lukiolle ja ammatilliselle koulutukselle. Ammattilukio on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa siten, että ammatillisen perustutkinnon lisäksi suoritetaan lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto. Näistä muodostuu niin sanottu kolmoistutkinto. Opiskelijan omista painotuksista riippuu, valitseeko hän kaksoistutkinnon vai kolmoistutkinnon. Ammattilukion suosio tuo ammatilliseen koulutukseen opiskelijoita, jotka eivät ehkä muuten sinne haluaisi ammatillisen koulutuksen alemman statuksen takia. Tämä tutkimus osoittaa, että peruskoulun päättänyt nuori pystyy suorittamaan lukion ja ammatillisen perustutkinnon samanaikaisesti. Since the reform of comprehensive education was launched in the 1970s, upper secondary education has been the target of various developmental actions. After comprehensive school was introduced in Finland, the school system of two parallel education systems disappeared. All pupils graduating from comprehensive school could continue their studies in general upper secondary education, which remained the most popular form of education after comprehensive education; however, students still formally had the right to continue to polytechnics after graduating from vocational upper secondary education. General upper secondary education and vocational upper secondary education were parallel education programs that provided students with different types of eligibility for higher education. In the 1970s and 1980s, the reform of general and vocational upper secondary education was meant to develop vocational education so that it could compete with general upper secondary education. The parallel systems thus remained. The development of unified education stopped at the beginning of the 1990s when a phase aiming at cooperation between general upper secondary education and vocational upper secondary education was launched in the form of a broad educational experiment at the youth education level. Educational policymakers recommended increasing cooperation in other areas beyond these experiments. As a result, local projects aiming at developing cooperation between general and vocational upper secondary education began. These projects also aimed at arranging education for those students that were not accepted to general upper secondary educational institutions. In 1996, an experiment was launched in Rovaniemi known as vocational college. The Vocational School of Rovaniemi and the Adult College of Rovaniemi launched a cooperational form of education that provided both the syllabus of general upper secondary education and the Finnish Matriculation Examination, as well as a vocational basic degree. This study describes the birth and development of the Lapland Vocational College through the following three research questions: (1) What factors led to the birth of the vocational college in 1996?; (2) What developmental phases did the vocational college undergo?; and (3) What kind of position did the vocational college occupy in upper secondary education in Rovaniemi? This study belongs to the field of history of education. The research data consisted of public archives of the vocational college and personal archives of the rectors who participated in the developmental work. In addition, the data were complemented by interviewing the first students (N=12) and teachers (N=8) of the vocational college. The vocational college was supposed to meet the demand for general upper secondary education. After the first year of operation, it was decided that the education provided by the vocational college would be regularized as a permanent part of upper secondary education in Rovaniemi. The study describes the establishment and development of the vocational college with archival sources. The vocational college evolved into its own unit of general upper secondary education, approximately the size of a large daytime general upper secondary school. The third research question is answered through teacher interviews. According to the teachers, the vocational college can be considered the third option for general upper secondary education and vocational upper secondary education. Education provided by the vocational college can be completed in four years so that in addition to the vocational basic degree, one completes the syllabus for general upper secondary education and the Finnish Matriculation Examination. These three comprise the so-called triple degree. Students’ own emphases determine whether they perform a dual degree or a triple degree. The popularity of the vocational college attracts students who might otherwise not want to pursue vocational education since it has a lower status than general upper secondary education. This study showed that anyone who has graduated from comprehensive education is able to complete general upper secondary education and vocational upper secondary education simultaneously.
|
|---|