Luotoksia: etupistokirjonta taiteellisen työskentelyn menetelmänä sekä karjalaisen perinteen jatkajana

• Main Author: Lackman, Kaisa
• Other Authors: fi=Taiteiden tiedekunta|en=Faculty of Art and Design|
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: fi=Lapin yliopisto|en=University of Lapland| 2014
• Subjects: kirjonta; pistokirjonta; käsityöperinne; Karjala; tekstiilitaide; laadullinen tutkimus; Jota; Karjalainen; Patience; karelian
• Online Access: http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/60841; http://nbn-resolving.org/URN:NBN:fi:ula-201410271456

Tutkimuksen kohteena on perinteinen karjalainen etupistokirjonta, jota tutkitaan tekstiilisuunnittelijan näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää etupistokirjonnan soveltuminen moderniin tekstiilitaiteeseen. Etupistokirjonta on vanha käsinkirjonnan tyyli, jota ommeltiin yleensä punaisella langalla niin, että kankaan molemmat puolet näyttävät samalta. Kirjontatyyliä käytettiin kaikkialla Karjalassa vaatteiden ja kodin tekstiilien koristelemiseksi. Etupistokirjonta on ollut naisten harjoittama käsityö, joskin nykyisellään se on menneisyyteen painunut ilmiö, sillä taitoa ei enää tarvita. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja siihen sisältyy taiteellinen osuus. Tutkimusaineisto koostuu niin perinteisestä etupistokirjontaa käsittelevästä kirjallisuudesta, kuin oman tekemisen kautta tuotetusta aineistosta.Taiteellisen työskentelyn tuloksina syntyi kuusi artefaktia, tekstiiliteosta, jotka olivat esillä Kemijärven kuvanveistoviikkojen juhlanäyttelyn kontekstissa Arktikumissa, Galleria Katve 1:ssä 20.12.2013-12.01.2014 välisenä aikana. Tutkimuksen taiteellisen prosessin esittelyssä ilmenee tekstiilisuunnittelijan rooli hiljaisen tiedon esille saattajana. Tekniikan omakohtainen hallinta on olennaista. Taidot edellyttävät kokemuksen ohella taustatietoa, mitä ei voi saavuttaa kokemuksesta riippumatta. Etupistokirjonnan ilmiön ymmärtäminen ja sisäistäminen ei ole onnistunut kuvia ja kirjoja tarkastelemalla, se on syntynyt tekemällä. Oman tekemisen myötä johtopäätöksenä todettiin, että perinteinen etupistokirjonta on tekniikkana hidas ja vaatii tekijältään pitkäjänteisyyttä, mutta soveltuu hyvin taiteelliseen työskentelyyn. The subject of this thesis is the traditional Karelian front stitch embroidery. This phenomenon was studied from the viewpoint of a textile designer. The objective was to explore how suitable front stitch embroidery is as a method within modern textile art. The embroidery is usually undertaken in red yarn and is a historic form of hand embroidery where both sides of the fabric are identical. This form was used all over Karelia for decorating clothes and textiles and it used to be carried out by women only. This skill is no longer actively used because it is no longer needed. Qualitative research was used as a method in this study and also included artistic research. The main research data was gathered by using traditional front stitch embroidery publications as well as my own analysis made through the creative artistic process. Six artworks were made as a result and shown in an art exhibition in gallery ”Katve 1”, in the exhibition hall of Arktikum at 20th of December 2013 to 12th January 2014. This process of artistic research shows the importance of a textile designers’s role in bringing out tacit knowledge. It is therefore essential to master the technique oneself as the experience requires using both the skills as well as the background knowledge to achieve it. Understanding and internalizing the front stitch embroidery phenomenon had not initially been succeeded by merely studying the books, but by replicating it. As a conclusion it can be said that front stitch embroidery is a slow technique that requires patience, but is a suitable method for creating artistic work.