Summary: | Huippuvuorten lakijäätiköiltä kairatut jäänäytteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi arkistoiksi, jotka kattavat useita vuosisatoja ja kertovat Barentsin alueen paleoympäristöstä sekä alueen ilmaston kytköksistä Euroopan arktisiin alueisiin. Länsi-Huippuvuorten Holtedahlfonna-jäätiköltä ja Nordaustlandetin Vestfonna-jäätiköltä otetuista lumi-, firn- ja jääkairasydännäytteistä analysoitiin vesiliukoisten ionien pitoisuuksia (Na+, NH4 +, K+, Mg2+, Ca2+, CH3SO3 -, Cl-, SO4 2-, NO3 -) ja hapen isotooppikoostumus, ja tulosten avulla tutkittiin ympäristöolosuhteiden vaihtelua Huippuvuorilla ajallisesti ja paikallisesti. Vertaamalla systemaattisesti eri tutkimuskohteiden paikallisia kerrostumisenjälkeisiä olosuhteita ja prosesseja (tuuliolosuhteet, eroosio, sulaminen, vesihöyryn diffuusio), niiden vaikutus pystyttiin erottamaan puhtaasti ilmastollisista tekijöistä. Holtedahlfonnan 125 metriä pitkä jääkairanäyte on toistaiseksi kattavin glasiokemiallinen arkisto läntisiltä Huippuvuorilta. Vaurioituneet vuosikerrokset ja tuntematon jäätikön paksuus aiheuttivat kuitenkin ongelmia jääkairasydämen ajoituksessa. Tämän takia kehitettiin uusi ajoitusmenetelmä, jossa eroteltiin tilastollisesti vulkaanisperäisen sulfaatin osuus kokonaissulfaatin määrästä. Menetelmää testattiin Holtedahfonnan jääkairasydämeen ja neljään polaarialueen ulkopuolelta kairattuun jääkairasydämeen. Menetelmä poistaa havaittujen sulfaattipiikkien vulkaanisen/ei-vulkaanisen alkuperän määrittämiseen liittyvät epävarmuudet, ja toimii erityisen hyvin silloin, kun vulkaanisperäistä sulfaattia on huomattavasti enemmän kokonaismäärästä kuin antropogeenistä eli ihmisen toiminnasta syntynyttä sulfaattia. Menetelmän avulla Holtedahlfonnan 305 vuotta (1700-2005) kattavasta jääkairasydämestä, joka ulottuu pienen jääkauden loppuun, saatiin viisi ajoitusta (mukaan lukien 103 metrin syvyydessä sijaitseva Laki-horisontti vuodelta 1783) huolimatta siitä, että vain 1,4 % sulfaatista on vulkaanista alkuperää. Holtedahfonnan jäätikkö altistuu voimakkaalle ...
|