Topografian, maaperän ja geomorfologian vaikutukset putkilokasvien paikalliseen lajirunsauteen arktis-alpiinisessa ympäristössä

Arktis-alpiinisen kasvillisuuden taustalla vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät, ja pienikin spatiaalinen tai temporaalinen muutos ympäristöoloissa voi vaikuttaa merkittävästi koko kasviyhteisöön. Tässä työssä tarkastelen, miten paikalliset ympäristömuuttujat topografia, maaperätekijät ja geomorfol...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Kulonen, Aino
Other Authors: Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geotieteiden ja maantieteen laitos, University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography, Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, Institutionen för geovetenskaper och geografi
Format: Master Thesis
Language:Finnish
Published: Helsingfors universitet 2013
Subjects:
Online Access:http://hdl.handle.net/10138/38325
Description
Summary:Arktis-alpiinisen kasvillisuuden taustalla vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät, ja pienikin spatiaalinen tai temporaalinen muutos ympäristöoloissa voi vaikuttaa merkittävästi koko kasviyhteisöön. Tässä työssä tarkastelen, miten paikalliset ympäristömuuttujat topografia, maaperätekijät ja geomorfologinen häiriö vaikuttavat putkilokasvien lajirunsauteen paljakalla. Tutkin myös ovatko vaikutukset erilaisia toiminnallisten kasviryhmien välillä. Aineisto kerättiin kesällä 2011 Saanatunturin rinteeltä Kilpisjärveltä. Kasvilajistosta sekä erilaisista abioottisista ja bioottisista muuttujista kerättiin tietoa yhteensä 960 neliömetrin ruudulta, jotka sijaitsivat kuudella yhtenäisellä ruudukolla. Tutkimusasetelmassa minimoitiin alueellisten muuttujien vaihtelu ja maksimoitiin kasvipeitteen ja topografian paikallinen vaihtelu. Aineistoa analysoitiin monimuuttujamenetelmillä. Putkilokasveille ja niiden toiminnallisille ryhmille etsittiin hajonnan osituksella lajirunsauden alueellista vaihtelua parhaiten selittävät GLM ja GEE-mallit. Abioottisilla muuttujilla pystyttiin selittämään jopa 75 % lajirunsauden vaihtelusta tutkimusalueella, mikä osoittaa, että stressi on merkittävin paikallista lajirunsautta rajoittava ilmiö paljakalla. Myös tutkituilla häiriömuuttujilla on kasvillisuuteen stressivaikutuksia. Yksittäisistä muuttujista maankosteus selittää lajirunsautta ylivoimaisesti parhaiten, mutta myös muut maaperätekijät ovat tärkeitä. Maaperätekijät ovat vahvasti yhteydessä myös mesotopografiaan ja gemorfologiseen häiriöön, joiden itsenäiset merkitykset osoittautuivat pieniksi. Mesotopografia ja fluviaalinen häiriö olivat kuitenkin yksinään tärkeitä muuttujia kaikille lajirunsauksille. Lähes kaikki muuttujat ovat mukana parhaissa malleissa, eli myös yksinään vähäpätöisiltä vaikuttavat muuttujat ovat lajirunsaudelle merkityksellisiä, mutta niiden merkitys saattaa ilmetä vasta muiden muuttujien kautta. Tulos tukee aiempaa teoriaa siitä, että abioottisten muuttujien välillä vaikuttaa monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Eri ...