Itämeren harmaahylkeiden ja itämerennorppien välinen introgressio ja introgression kohdistuminen hampaiden kehitykseen vaikuttaviin geeneihin harmaahylkeillä sekä norpilla

Eliölajien isolaatiomekanismit rajoittavat yleensä lajien risteytymistä. Mekanismit saattavat kuitenkin ajoittain pettää, jolloin risteytymisistä syntyy hybridijälkeläisiä. Introgressiolla tarkoitetaan useita peräkkäisiä takaisinristeytymisiä, joissa hybridijälkeläiset lisääntyvät toista vanhempaisl...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Ahovuo, Aura Elina
Other Authors: Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Helsingfors universitet, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten
Format: Master Thesis
Language:Finnish
Published: Helsingin yliopisto 2020
Subjects:
Online Access:http://hdl.handle.net/10138/322578
Description
Summary:Eliölajien isolaatiomekanismit rajoittavat yleensä lajien risteytymistä. Mekanismit saattavat kuitenkin ajoittain pettää, jolloin risteytymisistä syntyy hybridijälkeläisiä. Introgressiolla tarkoitetaan useita peräkkäisiä takaisinristeytymisiä, joissa hybridijälkeläiset lisääntyvät toista vanhempaislajia edustavan yksilön kanssa. Introgressio on pitkäkestoinen tapahtuma, jonka aikana toisesta vanhempaislajin populaatiosta, eli lähtöpopulaatiosta, siirtyy alleeleja toista vanhempaislajia edustavaan, vastaanottavaan populaatioon. Jos lähtöpopulaation geneettiset variantit lisäävät vastaanottavassa populaatiossa yksilöiden fenotyyppistä vaihtelevuutta, jota luonnonvalinta pitää yllä, introgression sanotaan olevan adaptiivista. Itämeren harmaahylje (Halichoerus grypus) ja itämerennorppa (Pusa hispida botnica) ovat risteytyneet tarhatussa elinympäristössä. Aikaisemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että lajien välillä olisi ollut introgressiota myös luonnossa. Sen on arveltu selittävän osittain Itämeren harmaahylkeiden ja itämerennorppien hampaista löydettyjä, normaalista poikkeavia rakenteita. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään introgression laajuutta Itämeren harmaahylkeiden ja itämerennorppien välillä. Sitä arvioidaan yleisesti genomitasolla käyttämällä Pattersonin D-tunnuslukuja ja F4-suhde-estimointia sekä määrittämällä aineiston harmaahylje- ja norppayksilöistä introgressioon viittaavia intervalleja. Tutkielmassa myös tarkastellaan intervallien avulla, esiintyykö harmaahylkeillä ja norpilla introgressiota hampaiden kehitykseen vaikuttavien geenien alueilla. Määritetyistä introgressiointervalleista selvitetään myös mahdolliset variantit. Tulokset osoittavat, että itämerennorppien genomeissa on Itämeren harmaahylkeistä introgressoitunutta DNA:ta. Vieraan DNA:n osuus norpissa on lähes samansuuruinen kuin mitä on määritetty introgressoituneen DNA:n osuudeksi ruskeakarhujen, nautaeläinten ja nykyihmisten genomeissa. Itämeren harmaahylkeiden ja itämerennorppien introgressiointervallit ovat enimmäkseen ...