Habitat use stability of Common and Green Sandpiper and the effect of beaver flood to Green Sandpiper

Boreaaliset järvet ja kosteikot, joita on maailmassa runsaasti, ovat erilaisille linnuille merkittäviä lisääntymis- ja levähdysalueita. Kosteikkojen osuus yleisesti on vähentynyt huomattavasti ihmisen toiminnan seurauksena. Tämän työn tutkimusalueella Evolla, järvihabitaatit ovat melko vakaita, muut...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Sauramo, Virva
Other Authors: Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Metsätieteiden osasto, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences, Helsingfors universitet, Agrikultur- och forstvetenskapliga fakulteten, Avdelningen för skogsvetenskaper
Format: Master Thesis
Language:English
Published: Helsingin yliopisto 2019
Subjects:
Online Access:http://hdl.handle.net/10138/305182
Description
Summary:Boreaaliset järvet ja kosteikot, joita on maailmassa runsaasti, ovat erilaisille linnuille merkittäviä lisääntymis- ja levähdysalueita. Kosteikkojen osuus yleisesti on vähentynyt huomattavasti ihmisen toiminnan seurauksena. Tämän työn tutkimusalueella Evolla, järvihabitaatit ovat melko vakaita, muutoksia on lähinnä havaittu yksittäisillä järvillä. Habitaatin käyttöä ja sen vakautta on tutkittu monilla lajeilla kuten sorsilla (Anas spp.), muttei juurikaan kahlaajilla. Tämän työn tavoitteena on vertailla kahden kahlaajalajin, rantasipin (Actitis hypoleucos) ja metsäviklon (Tringa ochropus) habitaatin käytön vakautta laikkutasolla. Työssä vertaillaan myös lajien paritiheyksiä. Majavan (Castor spp.) nostamien tulvien tiedetään hyödyttävän monia lajeja. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole vertailtu majatulvan vaikutuksia ennen, aikana ja jälkeen. Työn tavoitteena onkin lisäksi tutkia metsäviklon esiintymistä ja runsautta majatulvan eri vaiheissa laikkutasolla. Tulokset osoittivat rantasipin habitaatin käytön olevan vakaampaa kuin metsäviklon, tosin molemmilla lajeilla havaittiin vaihtelua. Rantasipi suosi samoja järviä vuodesta toiseen, metsäviklo sen sijaan levittäytyi tutkimusalueella laajemmalle ja suosi vaihtelevia ympäristöjä. Rantasipin paritiheys oli lähes koko tutkimusjakson ajan alhaisempi kuin metsäviklon. Lisäksi rantasipin paritiheydessä oli enemmän vaihtelua. Metsävikloja esiintyi lähes kaikilla tutkimuksen majavajärvistä- ja lammista. Metsäviklon esiintyminen oli runsainta majatulvan aikana, mutta parimäärä oli melko korkea myös tulvan jälkeen. Rantasipin voidaan todeta olevan paikkauskollinen laji ja alttiimpi ympäristön muutoksille kuin metsäviklon, joka kykenee hyödyntämään vaihtelevia elinympäristöjä, kuten Evolla jatkuvasti muodostuvia majavakosteikoita. Majavan toiminnan on aiemmissa tutkimuksissa todettu hyödyttävän monia lajeja ja metsäviklon voidaankin ajatella olevan habitaatin käytöltään joustava laji, joka kykenee erityisen hyvin hyödyntämään majavan muokkaamaa ympäristöä. Metsäviklo hyötyykin ...