| Summary: | Maapallon väestöstä yhä suurempi osa asuu nykyään kaupungeissa. Suomessa kaupunkiväestön osuus on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana. Kaupungistumisesta on ollut ihmiskunnalle kiistatonta hyötyä, mutta samaan aikaan sillä on ollut laajat haitalliset vaikutukset meitä ympäröivään luontoon. Kaupunkien kasvaessa luontaiset elinympäristöt joutuvat väistymään leviävän infrastruktuurin tieltä. Jäljelle jääneet suo-, metsä- ja muut viheraluelaikut ovat pienempiä ja eristäytyneempiä kuin maaseudulta löytyvät vastineensa. Jäljellä jääneisiin elinympäristöihin kohdistuu myös ihmisen toiminnan johdosta muun muassa kohonneita ravinne- ja saastekuormia sekä lisääntynyttä kulumista. Ihmisten mukanaan tuomien vieraslajien on todettu myös leviävän helposti luontaisiin elinympäristöihin alkuperäislajiston kustannuksella. Pienentyneet elinympäristöt ovat myös suuremmilta osin reunavaikutuksen alaisina, jonka seurauksena ne altistuvat kaupunkialueilta tuleville aine- ja energiavirroille sekä vieraslajeille. Ombrotrofiset suot saavat ravinteensa vain laskeuman mukana ja ne ovatkin yksi karuimmista pohjoisista elinympäristötyypeistä. Niiden on todettu kärsivän suurista ravinnekuormituksista. Hydrologialla on keskeinen osa soiden toiminnoissa ja rakenteessa. Kaupunkien laajeneminen soiden valuma-alueilla voi aiheuttaa muutoksia sekä niille virtaavien vesien määrässä että laadussa, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia soiden kasvillisuuteen. Kaupungistumisen vaikutuksia ombrotrofisiin taajamasoihin ei ole Suomessa aikaisemmin tutkittu ja Pro Gradu –tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää eroaako Etelä-Suomessa sijaitsevien taajamasoiden kasvillisuus isovarpurämeillä, lyhytkorsinevoilla sekä rahkarämeillä ja - nevoilla maaseutusoiden kasvillisuudesta. Samalla tutkin myös soiden pinta-alan, suon lähialueiden väestömäärän ja pintaturpeen typpipitoisuuden vaikutuksia suokasvillisuuteen. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan ombrotrofisten soiden kasvillisuus ei taajamasoilla poikennut suurissa määrin vastaavien maaseutusoiden kasvillisuudesta. Eniten eroavuuksia havaittiin suovarvuilla, jotka isovarpurämeillä näyttivät pääsääntöisesti kärsivän kaupungistumisen vaikutuksista. Lyhytkorsinevoilla isokarpalo ja rahkarämeillä ja -nevoilla variksenmarja taas hyötyivät kaupungistumisesta. Pinta-alaltaan taajamasuot olivat pienempiä kuin maaseutusuot ja niitä ympäröivillä alueilla asui moninkertainen määrä asukkaita maaseutusoiden ympärysalueisiin verrattuna. Asukasmäärä olikin selvimpiä kaupungistumisen aiheuttamia vaikutuksia tässä tutkimuksessa, sillä suurella asukasmäärällä oli merkittävä vaikutus kulutukselle herkkien kasvien peittävyyteen ja esiintymiseen taajamasoilla. Taajamissa soiden väliset etäisyydet olivat myös huomattavasti suurempia kuin maaseudulla. Etelä-Suomen taajamasuot olivatkin selkeästi pirstaloituneita. Kaupungistumisen yhteydessä raportoitu ravinnekuormien lisääntyminen ei näkynyt pintaturpeen kohonneina typpipitoisuuksina taajamasoilla. Lyhytkorsinevoilla typpipitoisuudet olivat maaseutusoilla jopa taajamasoita korkeampia mahdollisesti maatalouden korkeiden paikallisten ravinnekuormien seurauksena. Etelä-Suomen typpilaskeuman ollessa suhteellisen alhainen pystyivät rahkasammaleet todennäköisesti vielä hyödyntämään lisääntyneen typen eivätkä turpeen typpipitoisuudet olleet kaupungistumisen vaikutuksesta kohonneet. Tutkimuksessani ombrotrofiset taajamasuot osoittautuivat ainakin osittain vastustuskykyisiksi kaupungistumisen vaikutuksia kohtaan. Suomessa kaupungistuminen ei ole edennyt Keski-Euroopan tasolle ja kaupunkielinympäristöihin kohdistuvat vaikutukset voivatkin tämän seurauksena olla pienempiä, eivätkä muutokset kasvillisuudessa ole yhtä voimakkaita, kuin hyvin tiheään asutuilla alueilla. Ombrotrofiset suot eivät todennäköisesti ole myöskään alttiita vieraslajien leviämiselle karujen ja happamien olosuhteidensa ansiosta. Tässä tutkimuksessa tutkitut suotyypit sijaitsevat useimmiten suon keskiosissa, joten ne ovat myös olleet vähemmän alttiita haitalliselle reunavaikutukselle. Mikäli tutkimukseen olisi liitetty ombrotrofisten soiden laiteilla sijaitsevia suotyyppejä, olisivat kaupungistumisen vaikutukset voineet näkyä voimakkaammin näissä lisääntyneen reunavaikutuksen seurauksena. Nowadays a greater number of people live in cities than in earlier times. In Finland, the portion of urban dwellers has nearly doubled in last 50 years. The urbanization has had undisputable benefits for mankind but it has also had widespread negative effects on nature. As cities grow natural habitats are replaced by spreading infrastructure. Remaining mires, forests and other natural habitats are smaller and more isolated than their rural counterparts. These urban habitats are affected by increased pollution and nutrient loads, trampling and other detrimental effects caused by human activity. Alien invasive species may also spread into indigenous vegetation and more of these areas are affected by edge-effects. Ombrotrophic bogs are one of the most nutrient-poor habitats in the North and receive nutrients only by dry and wet deposition. They have been reported to suffer from increased nutrient deposition. Hydrology also has a vital part in function and form of ombrotrophic bogs. Spread of urban infrastructure may alter the way bogs receive water due to increased sealed surface in the catchment areas of these bogs. The effects of urbanization on ombrotrophic bogs in Finland has not been studied previously and the aim of this Master’s thesis is to examine the differences between vegetation in urban and rural bogs and the effects of the size of bog area, nearby population and total N content of surface peat on bog vegetation in different bog types: dwarf shrub pine bogs, low sedge bogs, Sphagnum fuscum pine bog and Sphagnum fuscum bog. Last two were studied together due to their similarities. According to this study the differences between urban and rural bogs in Southern Finland are small. The greatest differences were observed among dwarf shrubs typical for bogs but the effects varied between bog types. In dwarf shrub pine bogs, the amount of dwarf shrubs decreased while in low sedge bogs, the cover of Vaccinium oxyccocos, and in Sphagnum bogs, the occurrence of Empetrum nigrum increased. The bogs studied in urban sites were generally smaller and more isolated than rural bogs. Around urban bogs, there were also significantly higher number of residents than in rural areas, and one of the most distinct effects of urbanization on bog vegetation discovered was reduction of cover and appearance of species vulnerable to trampling. The increased nutrient loads usually reported in urban habitats was not visible in nitrogen content of surface peat. On the contrary, low sedge bogs seemed to have higher nitrogen content on rural bogs, which may be caused by intense agriculture in rural areas. The reason for not detecting increased urban nitrogen deposition based on peat samples may be caused by increased nitrogen uptake of Sphagnum mosses. Sphagnum mosses have been reported to benefit from increased nitrogen deposition until they reach nitrogen saturation point. After this the excess nitrogen enters peat soil. Low nitrogen deposits in Southern Finland can probably be used fully by Spaghnum mosses and thus no increase in nitrogen content was observed. The results of this study indicate that ombrotrophic peat bogs are at least partly resistant to the effects of urbanization. The level of urbanization in Finland is lower than in Central Europe, which may lead to lowered levels of detrimental effects caused by urbanization. Alien species are probably also unable to invade the acidic and nutrient poor urban bogs. The mire types studied here are also usually situated in the centre of ombrotrophic bogs and may have avoided most of the edge effects. However, if studied, the edges of the urban bogs might have shown large number of harmful effects caused by urbanization.
|
|---|