Tarinankertomisen akti

• Main Author: Sandqvist, David
• Other Authors: fi=Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Ohjaus|sv=Konstuniversitetets Teaterhögskola. Regi|en=Uniarts Helsinki’s Theatre Academy. Directing|
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu 2022
• Subjects: fiktiotarinat; narratiivisuus; tarinat; kerronta; fiktio; teatteriohjaus; filosofia; todellisuus; mytologia; empatia; fi=ohjaus|sv=regi|en=Directing|; Olen’; Tapa; Heinonen; Timonen; Aaltola; sami
• Online Access: https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7616

Tässä opinnäytteen kirjallisessa osiossa minä tutkin tarinankertomisen aktia. Lähtökohtani tarinankertomisen tutkimiselle on henkilökohtainen huomio, että useat ohjauksen opiskelijat eivät ole kiinnostuneita luomaan fiktiivisiä tarinoita. Opinnäytetyössä pohdin, minkä takia itse kerron fiktiivisiä tarinoita ja mikä on mielestäni fiktiivisten tarinoiden tehtävä yhteiskunnassa. Tämän työn tärkeimmät lähdemateriaalit ovat Koneen säätiön rahoittama hanke Kertomuksen vaarat (2017–2020), Karen Armstrongin Myyttien lyhyt historia (2005), Elisa Aaltola ja Sami Keton Empatia: Myötäelämisen tiede (2018), Aristoteleen Runousoppi (Heinonen et al. 2012), Jean-Paul Sartren Mitä kirjallisuus on? (1976) sekä Jacques Lacanin teoriat ja Slavoj Žižekin tulkinnat hänen teorioistaan muun muassa kirjassa How to read Lacan (2006). Tämän lisäksi olen tätä työtä varten haastatellut neljää aktiivista suomalaista teatterintekijää. Haastateltavia ovat Anni Klein, Juha Jokela, Leea Klemola sekä Tuomas Timonen. Aloitan työn selvittämällä, mikä tekee tarinasta fiktiota. Fiktiota määritellään mm. niin, ettei kerrottu ole totta tai ettei kerrotun todenmukaisuudella ole merkitystä. Mielestäni fiktion on toimittava metaforana jollekin tarkalle havainnolle elämästä. Käyn läpi miten tarkkoja havaintoja voi tehdä, sekä miten itse olen käyttänyt tarkkoja havaintoja tarinankerronnan lähtökohtana. Tämän jälkeen selvitän, mitä määritelmiä sanalle ’tarina’ on olemassa ja millä tavalla sanat ’tarina’, ’kertomus’ ja ’juoni’ eroavat toisistaan. Neljännessä luvussa pohdin, miten tarinoita kerrotaan ja mitkä ovat tarinoiden funktiot. Tarinat toimivat muun muassa informaation jakajina sekä luovat tapahtumien välille syy-seuraussuhteita. Tarina on ihmiselle luontainen tapa hahmottaa kokonaisuuksia ja prosesseja. Esitän, että ihmiset luovat tarinoita jopa silloin, kun kukaan ei niitä kerro. Tarina on väline, joka on levinnyt ”perinteisen tarinankerronan” ulkopuolelle muun muassa markkinointiin ja journalismiin. Neljännessä luvussa käyn myös läpi, millä tavalla ...