Elämä on matka: Elämänkulun käsitteellistäminen karjalaisessa rituaalirunoudessa

Elämä rinnastetaan matkantekoon, matkaamiseen monissa kulttuureissa ja kieliympäristöissä. Elämä on matka -metaforaa on käytetty ajattelumallina kuvaamaan elämää prosessina, jolla on alku (syntymä), keskiosa (elämän eri vaiheet) ja loppu (kuolema). Artikkelini keskittyy tarkastelemaan karjalaisessa...

Full description

Bibliographic Details
Published in:Elore
Main Author: Stepanova, Eila
Format: Article in Journal/Newspaper
Language:Finnish
Published: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura 2015
Subjects:
Online Access:https://journal.fi/elore/article/view/79181
https://doi.org/10.30666/elore.79181
Description
Summary:Elämä rinnastetaan matkantekoon, matkaamiseen monissa kulttuureissa ja kieliympäristöissä. Elämä on matka -metaforaa on käytetty ajattelumallina kuvaamaan elämää prosessina, jolla on alku (syntymä), keskiosa (elämän eri vaiheet) ja loppu (kuolema). Artikkelini keskittyy tarkastelemaan karjalaisessa rituaalirunoudessa (itkuvirsissä ja loitsuissa) heijastuvaa ja niissä luotua käsitystä elämästä matkana. Karjalaisessa rituaalirunoudessa elämä ymmärretään hyvin konkreettisena matkaamisena tämänpuoleisessa ja tuonpuoleisessa sekä näiden kahden maailman välillä. Tuonpuoleinen ja sen olijat ovat olleet aina tavoitettavissa, näkyvään maailmaan kietoutuneina muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden. Tämänpuoleiset ja tuonpuoleiset tiet ja matkat risteytyvät ihmisen elämässä ja elämän käännekohdissa. Risteyskohdissa tulee suorittaa symbolisia, merkityksellisiä toimia, joilla varmistetaan tuonpuoleisen matkojen, teiden ja rajojen onnistunut ylittäminen. Siirtymät jokaisessa elämänvaiheessa − syntymässä, avioitumisessa, synnytyksessä, sotaan lähtiessä ja kuolemassa − on käsitetty runoudessa ja rituaalisissa toimissa siirtyminä maailmojen välillä. Siirtyminen oli fyysistä liikettä tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välillä. Kuolema päätti tuonpuoleisessa alkaneen elämän kaaren, jolloin ihminen palasi oman suvun vainajien luo ja muuttui esi-isäksi, syntysiksi. In Karelian ritual poetry, birth, death and major transitions to a new life situation are all described through images and motifs of travelling, of making a journey. During major rites of passage, Karelians mainly used two types of oral ritual poetry, laments and incantations. Interestingly, laments were used only during the separation stage of the ritual whereas incantations were used during the incorporation stage. Whereas today the ‘life as a journey’ metaphor tends to be understood as beginning with birth and ending with death, the Karelian model presents life as beginning in the otherworld and the journey into life is conceived in quite literal terms. The transitions of each stage of life, birth, marriage, giving birth, military conscription and death were all conceived in terms of movements between worlds, between the seen world of the living and unseen otherworlds beyond. Death concluded the cycle that had begun with a journey into the world of the living by finally returning to the family, becoming an ancestor. On the journey of life, Karelians were travelling constantly on the threshold of the seen and unseen worlds, making contact with the otherworld at each turning point of the journey. The otherworld was immanent, ever present.