Green Museum: Local Natural Heritage and the Ecomuseum Movement
The article presents and analyses the Finnish Karelian museums’ cultural relationship to nature by focusing on the ideas of ecomuseum ideology, encounters of culture and nature, and local identity. The research data contains a digital survey carried out in thesouthern and northern Karelian museums,...
| Published in: | Elore |
|---|---|
| Main Authors: | , , , |
| Format: | Article in Journal/Newspaper |
| Language: | Finnish |
| Published: |
Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura
2018
|
| Subjects: | |
| Online Access: | https://journal.fi/elore/article/view/77208 https://doi.org/10.30666/elore.77208 |
| Summary: | The article presents and analyses the Finnish Karelian museums’ cultural relationship to nature by focusing on the ideas of ecomuseum ideology, encounters of culture and nature, and local identity. The research data contains a digital survey carried out in thesouthern and northern Karelian museums, a local museum survey conducted by the National Board of Antiquities, interviews, archival materials from the regional museums, and writings in museum journals. The theme is linked to the changes in the museum field caused by the rise of the ‘new museology’ in the 1970s. The article demonstrates how museum experts in the local and regional museums transmit, construe, and represent their local natural environments. The material is interpreted through the concepts of intangible and living heritage. The ecomuseum discourse underlines the role of the local community in defining the common cultural heritage and sense of place in a culturally defined geographical area. The Finnish eastern border region of Karelia is a good example of a cultural area that surpasses political and national borders. The inhabitants of the region have a strong bond with nature and natural heritage, and this is also present in the local museums. Living heritage is relevant in the memory organisations’ cultural relationship to nature: the importance of the in situmuseums is essential in connecting the sense of place, human–nature relationship and environmentalism with everyday life and histories of the local communities. Artikkelissa esitellään ja analysoidaan itäsuomalaisten museoiden ”vihreyttä” eli niiden kulttuurista luontosuhdetta ekomuseoajattelun, luonnon ja kulttuurin kohtaamisen sekä paikallisidentiteetin näkökulmista. Tutkimusaineisto koostuu etelä- ja pohjoiskarjalaisille museoille tehdystä lomakekyselystä ja Museoviraston paikallismuseokyselystä, museoasiantuntijoiden haastatteluista, maakuntamuseoiden tuottamasta materiaalista sekä museoalan lehtien kirjoituksista. Artikkelin teema linkittyy 1970-luvulta lähtien vahvistuneeseen museoalan sisällölliseen ja esitystavalliseen muutokseen. Aineiston analyyttisen lukemisen ja tyypittelyn avulla on pureuduttu kysymykseen siitä, miten museoiden asiantuntijat välittävät, tulkitsevat ja representoivat paikallisympäristöään omissa alue- ja paikallismuseoissaan. Aineistoa tulkitaan aineettoman ja elävän kulttuuriperinnön viitekehyksessä. Ekomuseoajattelussa korostetaan paikallisyhteisön roolia kulttuuriperinnön ja paikan tunnun määrittelyssä kulttuurisesti rajatulla maantieteellisellä alueella. Karjala on hyvä esimerkki poliittiset rajat ylittävästä kulttuurialueesta. Alueen asukkaiden vahva side alueensa luonnonperintöön näkyy museoiden näyttelytoiminnassa. Keskeistä kyseisten museoiden kulttuurisessa luontosuhteessa on elävä perintö: paikallisten in situ-museoiden tekemä työ linkittää paikan tunnun, kulttuurisen luontosuhteen ja ympäristöajattelun paikallisyhteisöjen arkeen ja sukupolvien ketjuun. |
|---|