| Summary: | Tässä artikkelissa tarkastellaan Kanadan mi’kmaq-intiaanien henkisen perinteen ja nykypäivän ympäristösuhteen välisiä yhteyksiä. Artikkelissa selvitetään, miten henkinen perinne vaikuttaa mi’kmaq-intiaanien vuorovaikutussuhteeseen luonnonympäristön kanssa nykytilanteessa, jossa he elävät osana modernia yhteiskuntaa globaalien ympäristöongelmien äärellä. Artikkelissa tarkastellaan henkisen perinteen vaikutusta mi’kmaqien luontokäsitykseen, ympäristöetiikkaan ja käytännön ympäristötoimintaan. Artikkelin aineisto koostuu 13 mi’kmaq-intiaanin haastatteluista, jotka tein Kanadassa lokakuussa 2014. Haastattelumenetelmänä olen käyttänyt puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineiston analyysimenetelmänä laadullista sisällönanalyysiä. Artikkeli kiinnittyy osaksi uskontotieteellisestä ympäristötutkimusta. Artikkelissa hyödynnetään teoreettisena näkökulmana teoriaa animismin uudelleen määrittelystä. Haastateltavien mi’kmaqien ympäristösuhteessa henkinen perinne on keskeisellä sijalla kokemuksessa ihmisen paikasta erottamattomana osana luonnonympäristöä sekä kokemuksessa luonnonympäristöstä elollisena, animistisena, missä luonnonolennot koetaan persoonallisina, subjektiivisina toimijoina. Henkinen perinne rakentaa luontokäsitystä holistiseksi, jolloin luonnonympäristön eri elementtien ja olentojen koetaan olevan jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuk-sessa. Koska ihminen on osa luonnonympäristöä ja holistista elämän verkostoa, ihmisen tehtävänä on osallistua luonnonympäristön tasapainon ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Henkinen perinne tuottaa etenkin vastuullisuuden ja kestävyyden arvoja. Haastateltaville eettisten arvojen käytännön toteuttaminen merkitsee muun muassa luonnonvarojen kestävää käyttöä, luonnonympäristön suojelemista taloudellisia voittoja tavoittelevalta liiketaloudelta sekä uusien ekologisesti kestävien toimintamallien rakentamista. Mi’kmaq-kansan keskuudessa oman perinteen revitalisaatio esiintyy myös osana ympäristötietoisuuden nostamista.
|
|---|