| Summary: | Ydinpommikokeiden ja Tšernobyl laskeuman havainnointi Kevojärven lustosedimenteistä Säteilyturvakeskus tutki Turun yliopiston kanssa Utsjoen Kevojärven lustosedimenttejä. Tarkoitus Utsjoella sijaitsevan Kevojärven pohjaan sedimentti kertyy kerroksellisina lustosedimentteinä, joissa vuotuinen kevättulva näkyy hiekkakerroksena ja kesän aikana pohjaan kertyy humuksesta orgaaninen kerros. Tämä rakennelma muistuttaa puun vuosirenkaita, mistä nimitys lustosedimentti johtuu. Säteilyturvakeskus mittasi lustoista vuosittain kertyneen orgaanisen kerroksen radioaktiivisuuden ajalta 1913-2009. Mittauksissa mitattiin gammasäteilyä lähettävät radioisotoopit, joissa päämielenkiinto kohdistui keinotekoisiin cesium-137 ja amerikium-241 isotooppeihin sekä luonnossa esiintyvään lyijy-210:en. Tulokset Mittauksista saatiin rakennettua aikasarja, joka kuvaa Utsjoella tapahtunutta historiallista radioaktiivisten aineiden laskeumaa. Cesium-137:n aikasarjassa havaittiin Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta johtuva aktiivisuuspitoisuuden nousu, 1970-luvun alussa Kiinan ja Ranskan ilmakehässä tekemät ydinasekokeet sekä 1960-luvun alun intensiivinen ilmakehässä tehtyjen ydinasekokeiden jakso. Varmuudella ei pystytä sanomaan, milloin ensimmäiset radioaktiiviset cesium-137 -hiukkaset saapuivat Kevojärvelle, mutta ensimmäinen selkeä nousu sedimenttien pitoisuuksissa havaittiin 1956. Amerikium-241 -pitoisuuksissa havaitaan samat asiat kuin cesium-137:n pitoisuuksissa lukuun ottamatta Tšernobylin onnettomuutta, josta tuli hyvin vähän amerikium-241:n lähtöisotooppia plutonium-241:tä. Lyijy-210 on luonnon radioaktiivinen aine ja pääasiallisesti se kaukokulkeutuu Kevojärvelle ilmavirtauksien mukana. Viimeisen 80 vuoden aikana lyijy-210 laskeuma järveen on ollut tasainen eikä aikasarjassa havaita ilmastonmuutoksen vaikutusta.
|
|---|