| Summary: | TIIVISTELMÄ Marko Lyyra, Sami Mazzei, Pasi Salomaa Vammaisten lasten ja nuorten kokemuksia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntalaisuudesta Sivuja 42 ja liitteitä 5 Kevät, 2022 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi (AMK), diakoniatyö Opinnäytetyömme tarkoitus on tutkia vammaisten lasten ja nuorten sekä työntekijöiden kokemuksia vammaisuuteen liittyvistä haasteista seurakuntaelämän toteutumisessa. Tarkoituksena on myös laajentaa Katri Suhosen ja Sari-Annika Pettisen keräämää aineistoa artikkeliin Vammaiset lapset kirkossa. Tavoitteena on kehittää ja vahvistaa tutkitun tiedon avulla diakoniatyötä, saavutettavuutta ja vammaisten lasten ja nuorten osallisuutta sekä kohtaamista seurakunnissa. Menetelmänä toimi kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla sekä sähköisillä kyselylomakkeilla. Kyselylomakkeet sisälsivät avoimia kysymyksiä. Kysely suunnattiin vammaisille lapsille- ja nuorille (10–24-vuotiaille) sekä heidän perheilleen. Toinen kysely suunnattiin kirkon vammaistyötä tekeville työntekijöille. Lasten- ja nuorten vastausten tuloksissa painottui toimintoihin osallistumisen kokeminen positiivisena. Toimintoihin osallistumista helpotti selkeän ennakkotiedon saaminen, sopiva kesto ja erilaiset tukimenetelmät, kuten selkopuhe. Erityisrippikoulun käyminen kotoa käsin koettiin onnistuneena. Negatiivisena tai haastavana koettiin aikataulu- ja tapahtumapaikanmuutokset, sekä ihmispaljous, monimutkainen puhe ja majoitustarvikkeiden puutteellisuus. Kaikilla työntekijöillä oli monipuolisesti ideoita lasten ja nuorten saamiseksi mukaan toimintaan sekä osallistamisen mahdollistamiseen ja helpottamiseen. Vastauksissa tuotiin esiin toimia saavutettavuuden huomioimiseksi ja fyysisen saavutettavuuden merkityksen tärkeys. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lapset, nuoret ja heidän perheensä kokivat seurakunnan toiminnan positiivisena ja erityisesti korostui erityisrippikoulun merkitys. Muu ryhmätoiminta on myös tärkeää lapsille ja nuorille, vahvistaen itsetuntoa ja antaen mahdollisuuden saada kavereita ja ystäviä. Työntekijäkyselystä voidaan päätellä, että seurakunnan koko vaikuttaa erityisen tuen tarpeeseen ja saavutettavuuden huomioimisen mahdollisuuksiin. Lisäksi käy ilmi, että seurakunnissa on kehitetty paljon esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Asenteellinen saavutettavuus nousi esiin yhtenä kehitystarpeena. Tutkimus tukee ja täydentää Katri Suhosen ja Sari-Annika Pettisen keräämää aineistoa. Asiasanat: lapset, osallisuus, saavutettavuus, seurakunnat, vammaisuus
|
|---|