| Summary: | Opinnäytetyön idea syntyi tarpeesta ymmärtää, mitä hirvituho oikeastaan metsässä tarkoittaa. Halusin selvittää, onko tuholla pitempiaikaisia vaikutuksia metsän kehitykseen. Tutkimusmenetelmäksi valitsin linjoittaisen koealainventoinnin. Inventoinnin kohteiksi valikoitui 20 iältään 17–23-vuotiasta männyntaimikkoa Tornion ja Keminmaan kunnista. Koealoja mittasin 254 kappaletta, ja ne kaikki edustivat tuoreen kankaan tai ravinnetasoltaan vastaavan suon tai niitä rehevämpien kasvupaikkatyyppien olosuhteita. Koealoilta mittasin kaikkien mäntyjen pituudet ja läpimitat ja arvioin laadun. Koealatiedot kokosin havaintomatriiseiksi, joiden pohjalta laskin keskiestimaatteja ja erilaisia summatuloksia ja niiden perusteella tein analyysejä. Vertailukohtina käytin hirvituhoilmoituksien tietoja. Kaikkien mäntyjen keskipituus oli 5,6 metriä ja rinnankorkeusläpimitta yhdeksän senttimetriä. Muutoksia männyntaimien laadun ja määrän suhteen oli tapahtunut ilmoitetun hirvituhon jälkeen. Mikään yksittäinen syy ei näytä selittävän muutoksia. Taimikonhoidolla ja toistuvalla hirvituholla on jonkin verran merkitystä, tuhoasteen suuruus lähtötilanteessa ja kasvupaikan rehevyys nousivat myös esiin mahdollisina syinä. Laajemmassa katsannossa hirvikannan kokoa voidaan pitää perussyynä hirvituhoille yleensä. Ehjiä runkoja oli lähes puolet ja vahingoittuneita runkoja oli yli kolmasosa kaikista männyistä. Monivikaisuus oli tyypillistä. Yksittäisiä vahinkotyyppejä olivat runkomutkat, pensastuminen, poikaoksat, monirunkoisuus ja latvusvauriot. Kehityskelvottomia mäntyjä oli noin kuudesosa. Kehityskelpoisten mäntyjen runkoluku oli 840 kappaletta hehtaarilla. Määrä ylittää hädin tuskin Pohjois-Suomen metsänhoitosuositusten ensiharvennukselta vaadittavan alarajan 800 kappaletta hehtaarilla. Tutkimuksen tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Siitä huolimatta niitä voidaan käyttää tietyin varauksin hirvituhomännikön kasvuennustetta laadittaessa. Tulokset antavat viitteitä myös taimikonhoidon hyödystä tai hyödyttömyydestä, katsontakannasta riippuen. Avainsanat hirvivahingot, hirvivahinkoarviointi, hirvivahinkokorvaukset The idea for this thesis came from the need to understand the effects of damages in the pinewood stand caused by elk. In general the view point in the study has been younger pine saplings. The aim of this thesis was to study transition of pinewood quality and quantity from sapling to the older stands. Obviously there are no other studies that deal with this theme in the same way. The research method that has been used was a linear experimental plot inventory. In this case height and the breast height diameter of pines has been measured. The research area was situated in Tornio and Keminmaa municipalities. The population was 39 seeding stands, in which the sample was 20 seeding stands. A total amount of 254 experimental plots were measured. The forest type was in all experimental plots eutrophic moorland. The age of the pinewood stands varies from 17 to 23 years. After the fieldwork an observation matrix was planned and operations were calculated. The approximately decline of quality was studied. It seems that there are several causes which could have led to the transition. For example, eutrophism and hummocking can strengthen damages and vice versa, the forestry actions can diminish damages. However, there is no principal reason for the decline of quality. The multi defectiveness is characteristic for these pinewood stands. Despite the damages, the group of undamaged pines is biggest, almost half of all pinewoods. Different flaws together, for example, curves of the trunks, tillering, unsatisfactory growth of the crown, multi-trunks and multi-tops, represent one third of all pinewoods. The results of this thesis are ambiguous. Nevertheless, they could be used when making an increment forecast for developable pinewood stands in a certain area. The result also gives some reference to estimate the value of forestry actions. Key words damages by elk, estimation of forest damages, compensation from damage by elk
|
|---|