Yhteistyöllä työkykyä

Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin Kelan työkykyneuvontatyöhön tarvittavaa osaamista ja koulutustarpeita sekä työkykyneuvontaan ohjautuvien asiakkaiden valikoitumista. Työssä tarkasteltiin myös Kelan Etelä-Karjalan vakuutuspiirin työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa tehtävää sidosryhmäyhteis...

Full description

Bibliographic Details
Main Authors: Santanen, Katriina, Aho, Minna
Other Authors: Saimaan ammattikorkeakoulu
Format: Other/Unknown Material
Language:Finnish
Published: Saimaan ammattikorkeakoulu 2013
Subjects:
Online Access:http://www.theseus.fi/handle/10024/64316
Description
Summary:Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin Kelan työkykyneuvontatyöhön tarvittavaa osaamista ja koulutustarpeita sekä työkykyneuvontaan ohjautuvien asiakkaiden valikoitumista. Työssä tarkasteltiin myös Kelan Etelä-Karjalan vakuutuspiirin työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa tehtävää sidosryhmäyhteistyötä ja sen kehitystarpeita. Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin kahdella eri tavalla. Kelan 54 työkykyneuvojalle lähetettiin sähköpostikysely. Kyselyyn vastasi 35 työkykyneuvojaa, ja vastausprosentti on 66. Sidosryhmäyhteistyökumppanit, Etelä-Karjalan alueella toimivat työterveyshoitajat ja –lääkärit (N= 12) haastateltiin puhelimitse. Aineistot kerättiin kevään ja syksyn 2012 aikana ja analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tutkimus osoitti, että Kelan työkykyneuvojille määritellyn osaamisprofiilin vaatimustasoa tulee tarkastella uudelleen erityisesti suhdetoiminnan osalta. Koulutusta työkykyneuvojat halusivat sidosryhmäyhteistyöstä, eläke-etuuksista, muiden toimijoiden kuntoutustarjonnasta sekä Kelan eri etuuksista. Työkykyneuvojat kokivat työnsä suurimmiksi haasteiksi ajan puutteen, haasteelliset asiakkaat ja asiakkaan motivoimisen. Työkykyneuvojat toivoivat työnsä helpottamiseksi Kelan atk-järjestelmän kehittämistä, vertaiskeskustelua ja lisää aikaa työn tekemiselle. Työkykyneuvojien mielestä neuvontaan ohjautui vääriä asiakkaita ja liian aikaisin. Sairauspäivärahan valmistelijoille toivottiin asiaan lisäkoulutusta. Sidosryhmäyhteistyön osalta tutkimus osoitti, että sidosryhmäyhteistyö Kelan Etelä-Karjalan vakuutuspiirin alueella työterveyshuollon toimijoiden kanssa toimii hyvin. Kelan haasteet sidosryhmäyhteistyön kehittämisen osalta kohdentuivat tavoitettavuuteen ja terveydenhuollon edustajien kanssa järjestettyjen yhteisten tilaisuuksien vähäiseen määrään. Kehityksen pohjana nähtiin juuri tavoitettavuuden parantaminen sekä säännöllinen ja systemaattinen vuoropuhelu. Jatkotutkimuksena voisi tutkia, miten asiakkaat kokevat työkykyneuvonnan vaikuttavuuden näkökulmasta. The purpose of this study was to find out how to improve the Social Institution of Finland’s (Kela) work capacity counsellor’s know-how in working ability, needs for education and how to choose the right customers for counselling at the right time in the process. The other purpose was to find out how to improve Kela’s stakeholder’s cooperation with the local occupational health care providers in the South Karelia Insurance District. The study was qualitative and the data were collected in two different ways. From the subjects, the South Karelian occupational healthcare providers’ (N=12), data were collected by telephone interviews and from the Kela’s 54 work capacity counsellors by an e-mail-inquiry. Thirty-five work capacity counsellors answered the inquiry. The response rate was 66%. Data were gathered during the spring and autumn of 2012 and was analyzed by inductive qualitative analysis. The results of the study show that Kela’s work capacity counsellor’s know-how profile requirements should be reviewed particularly according to public relations. Work capacity counsellors wanted more education in pension benefits, information about other service provider’s rehabilitation and more information about Kela’s own benefits. The biggest challenges in their work were the lack of time, demanding customers and how to motivate customers. To facilitate their work counsellor’s wished that Kela’s processing systems got improved to get more opportunities to discuss with peers and to get more time to do their job well. In their opinion, the wrong customers got directed in counselling, and much too soon. Sickness allowance benefit officers needed more education related to work capacity counselling. Based on the findings the study showed that Kela’s co-operation works fine in South Karelia area with occupational healthcare, but it should be more regular and liaisons more personal. The cooperation with key partners could be improved due to these findings. Further study is required to find out how the customers experience the counselling and how did it help to reverse back to work.