| Summary: | Työni aiheeseen liittyen sain käsiini kyselytutkimusaineiston, joka oli valmiiksi kerätty, mutta sittemmin jäänyt koostamatta. Kyselytutkimus koski pienriistan metsästämisen jakautumista ja mielipiteitä metsästämisestä Ylä-Lapin ja Sodankylän kuntien alueella. Tutkimukseen vastaajat olivat metsästyskaudella 2007 – 2008 tutkimusalueelle riistanhoitomaksun suorittaneita metsästäjiä, vastauslomakkeita palautui 675 kappaletta. Tarkoituksena oli ennen kaikkea selvittää metsästyspäivien alueellinen ja ajallinen jakautuminen sekä metsästyssaaliin alueellinen jakautuminen kuntien sisällä. Näiden seikkojen selvittämiseen käytin yleistä lineaarista mallia (GLM) SPSS-tilasto-ohjelman UNIVARIATE-toiminnolla. Metsästyksen (erityisesti riekonmetsästyksen) ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä säätely tutkimusalueella on suuri haaste Metsähallitukselle. Paikalliset metsästäjät näkevät lupametsästyksen usein haittatekijänä, erityisesti huonoina lintuvuosina. Tämän työn myötä onkin tavoitteena auttaa heitä tässä haasteessa. Työni perusteella paikallisten metsästäjien metsästyspaine sijoittuu kunnittain melko lähelle erilaisia kuntien alueilla sijaitsevia asutuskeskittymiä. Tästä johtuen myös saalis sijoittuu hyvin pitkälle näille alueille, vaikkakin riittävän suuri metsästyspaineen lisääminen lisäsi myös metsästysponnistuksen määrää. Syrjäisemmillä seuduilla metsästäminen oli hyvin vähäistä. Alueilla, joilla riekkojen ansapyyntiä harjoitettiin, oli riekkosaaliista suuri osa ansasaalista. Metsästäjien antama avoin palaute koski erityisesti lupamyynnin vähentämistä ja haittoja. Lupamyyntiä tulisi suunnata kauemmaksi asutuskeskittymistä, jolloin paikalliset metsästäjät voisivat metsästää rauhassa lähempänä kotejaan. Näin päästäisiin myös vähemmillä yhteentörmäyksillä, mikä vähentäisi kitkaa ulkopaikkakuntalaisten ja paikallisten välillä. Ansametsästystä voitaisiin pyrkiä kontrolloimaan, jolloin lupamyyntiä voitaisiin lisätä. Näin ollen paikalle tulisi enemmän ulkopaikkakuntalaisia metsästäjiä ja tuloja heidän mukanaan. The topic of thesis is based on a questionnaire carried out in 2008. The reply forms had been filled in but the results had not been analysed. This survey was about small game hunting and the opinions of local hunters on hunting in Northernmost Lapland and Sodankylä. Respondents were hunters who had paid the game management fee during the hunting season 2007 – 2008 a total of 675 reply forms were received. The main idea of the research was to find out how hunting days have been distributed within the municipalities taking into account the area and time. Also distribution of catch within municipalities was interesting. In order to study the results in more detail the general linear model (GLM) via SPSS UNIVARIATE tool was used. Taking care of hunting management , especially hunting of willow grouse, in an ecological and socially sustainable way, is a big challenge for Metsähallitus. One issue is that local hunters often consider other tourist hunters in their area as a disadvantage for them, especially when there are is a small amount of grouse. The aim of this study is to help Metsähallitus meet this challenge. Usually local hunters mostly hunt close to the centre of municipalities. Due to this usually the catch is mostly from the same area, even though bigger hunting pressure can lead to a smaller amount of catch per day. Hunting far away from the centre is not so active. In areas where trapping of willow grouse is common, a very big amount of total catch of the area is gained by trappers. Open answers by hunters in the questionnaire were mostly about the hunting licence policy of Metsähallitus. Hunting licences should be sold to regions far from the centres of municipalities this would make issues between local hunters and licence hunters smaller. Trapping of willow grouse could be controlled so that the amount of hunting licences could grow. This would increase the amount of tourist hunters and tourist hunters would bring money to the whole area of the municipality.
|
|---|