| Summary: | Työn tarkoituksena oli innostaa varhaiskasvattajia käyttämään lähiluontoa leikki- ja oppimisympäristönä ja vanhempia lähtemään luontoon voimaantumaan lastensa kanssa. Tutkimuksessa kuvattiin esikoululaisten, vanhempien ja varhaiskasvattajien kokemuksia lähiluonnosta innostuksen lähteenä. Kohderyhmänä olivat Lappeenrannan Karhuvuoren päiväkodin luontopainotteisen Ilves-ryhmän kahden esikouluvuoden (2010-2011 ja 2011 – 2012) esikoululaiset, vanhemmat ja varhaiskasvattajat. Laadullisessa tutkimuksessa yhdistyivät menetelmä- ja aineistotriangulaatio (esikoululaisten yksilöhaastattelut, heidän ottamansa valokuvat ja antamansa palaute Jäljet-hankkeesta; varhaiskasvattajien dialoginen haastattelu ja vanhempien palaute Webpropol-kyselynä lähiluonnon innostavuudesta) ja teoriatriangulaatio – ulkona oppimisen pedagogiikka, sosiaalipedagogiikka, ympäristöpsykologia. Case Forest –menetelmää soveltava, lapsilähtöinen Jäljet-hanke ilmensi hyvin talvisen luonnon lapsissa herättämää innostusta ja sen synnyttämää luovaa toimintaa ulkona ja sisällä: leikkejä, oivalluksia, ja taidetta. Esikoululaiset oppivat kokemusperäisesti ja toivat oppimansa esiin yhteisötaiteena hanketta kuvaavassa näyttelyssä. Hankkeessa yhdistyivät esiopetuksen eri sisältöalueet eheyttävän opetuksen mukaisesti. Tutkimustulokset vahvistivat kuvaa luonnon soveltuvuudesta lapsen leikki- ja oppimisympäristöksi. Lapsi luo vuorovaikutussuhteen lähimetsään leikin ja muun toiminnan kautta. Esikoululaisista innostavimpia metsäleikkejä olivat majan rakennus-, eläin- ja kotileikit. Valokuviin pääsivät heitä innostavat leikkipaikat sekä ihmettelyä ja esteettistä nautintoa tarjoavat kohteet. Metsäympäristö innostaa leikkiin muokattavuudellaan esim. tarjoamalla aineksia rakentaa majoja. Metsässä leikit ovat pitkäkestoisempia, luovempia. Leikkikokoonpanot ovat vaihtelevampia ja leikkiin mukaan pääsy on helpompaa. Lähiluonto edistää kokonaisuuksien ja syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista ja tällä tavoin vastuullisuutta. Metsä eri vuodenaikoina tarjoaa vahvoja oppimiskokemuksia, koska ne välittyvät useamman aistin kautta. Metsä on oiva paikka eettisille pohdiskeluille ja siellä opitaan vastuuta itsestä sekä välittämistä toisista ja luonnosta. Vanhemmat kokivat Ilves-ryhmän otolliseksi kasvupaikaksi lapselleen ja innostavaksi kasvatuskumppaniksi itselleen. Olisi hyvä tutkia taajamien viheralueita (taajamametsiä, puistoja, leikkikenttiä) ja niiden muokattavuuden merkitystä lapsen leikkien ja oppimisen kannalta. Voisi myös selvittää, miten suunnitella ja muuttaa jo rakennettuja päiväkotien pihoja, sellaisiksi, joissa lapsi itse mahtuu tutkimaan ja rakentelemaan; eli luoda pihoista ympäristöjä, jotka innostavat jättämään niihin oman kädenjälkensä. Kiintoisa tutkimuskohde olisi myös jaettujen luontokokemusten merkitys yhteisöllisyyden vahvistajana. The purpose of the study was to encourage early childhood educators to enable children to play and learn through nature and inspire parents to visit nearby woods for the emotional well being of the whole family. The study was to designed to provide positive experiences of preschoolers, parents and early childhood educators about nearby nature as a source of inspiration. The target group was a nature-oriented preschoolers' group called "Ilves" (Lynx)in Karhuvuori child care center in Lappeenranta during the years 2010-2011 and 2011-2012, the parents of the both groups, and two educators of the group. The study was qualitative in nature. It combined method and data triangulation (individual interviews of preschoolers, their photos and feedback, educators’ dialogue theme interview, parents’ Webpropol-questionnaire) and sources of information as well as a theory triangulation (outdoor education and social pedagogy, environmental psychology.) The project "Jäljet" (Spoors in the Snow) as an application of a Case Forest pedagogy, express well the creative activities of preschoolers outdoors and indoors – play, realizations, crafts - inspired by the winter woodland. Preschoolers learn through experience and reflect their learning outcomes by making crafts together and setting up an exhibition describing the process of the project. The content orientations of preschool education were nicely integrated with each other. The results of this study confirm the suitability and positive effect of a nearby woodland and grassland as a play and learning environment. A child creates nature awareness through play and other outdoor activities. The most inspiring games in the woods were building a shelter, and pretending to be animals, and creating a home. The children choose as the objects of their photos attractive play spots and the items of nature giving rise to their astonishment and amusement. The nearby woods inspires play by its malleability facilitating building of shelters with natural materials. Children’s play in the woods is more long-lasting, and creative. Who plays together in a small group varies more in the woods, and it is easier to get in. Outdoor activities increase perception of the whole and the relationship between cause and effect gaining responsibility. A nearby woodland, with its seasons, offers strong learning experiences because of the relay through child’s different senses. It is an excellent place for rising up themes of moral reflection; one learns in woodland how to collaborate and take care of others and the environment. The parents experienced the nature-oriented group as an opportune place for a preschoolers to get skills for school and its educators as a supportive partner in the upbringing of the child. It would be useful to study semi-natural areas (city woodland, parks, play-yards) and the significance of their malleability for a child's play and learning. As well it should be be studied, how to create play-yards of preschools to give children more opportunities to create their small worlds with malleable loose parts found in a play ground, such as sticks, to organize places in which they can discover themselves through activities.
|
|---|