| Summary: | Kesäiset riistakolmiolaskennat järjestettiin vuoteen 2004 saakka liian myöhään. Tämän vuoksi metsästysseurat eivät voineet käyttää niiden tuloksia metsäkanalintujen saaliskiintiöpäätöksissä kesäkokouksissaan. Vuonna 2004 Pohjois-Karjalassa järjestettiin pilottihanke riistakolmiolaskentojen aikaistamiseksi, ja samasta vuodesta alkaen laskentoja on aikaistettu ympäri maata. Tässä tutkimuksessa selvitettiin metsästysseurojen käytänteitä ja asenteita saaliskiintiöitä kohtaan. Päätavoitteena oli selvittää metsästysseurojen suhtautumista uudistettuun riistakolmiolaskentaan. Lisäksi tutkittiin seurojen käytänteitä ja mielipiteitä muuhun metsäkanalintujen vapaaehtoiseen suojeluun, saaliskiintiön tekijöihin, kanalinnunmetsästyksen suosioon ja riistahallinnon uudistukseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka lähetettiin yhteensä 432 metsästysseuralle Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan maakuntiin. Kyselyn perusteella metsästysseurojen käytännöt eivät olleet merkittävästi muuttuneet riistakolmiolaskennan uudistamisen myötä. Tutkimusta pohjustavaan vuonna 2004 tehtyyn Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin kyselyyn verrattuna ei muutosta metsästysseurojen käytännöissä ja toimintamalleissa ollut juurikaan havaittavissa. Muiden tutkittujen asioiden suhteen vastaukset antoivat kuvan metsästysseurojen tämänhetkisestä suhtautumisesta metsäkanalintuihin ja niiden metsästykseen. Metsästysseurojen päätöksenteko metsäkanalintujen saaliskiintiöistä ei ole yhtenäistä. Yhteistä ohjeistusta tai opastusta kiintiölle ei ole. Sopimattomasti riistakantoihin suhteutettu saaliskiintiö ei tue kestävää riistakantojen käyttöä. Tässä tutkimuksessa metsästysseuroille luotiin yleistävä suositus metsäkanalintujen saaliskiintiön määrittämiseen. Tavoitteena oli sekä yhdenmukaistaa saaliskiintiökäytäntöä että tehdä siitä vallitsevien kanalintukantojen ja suotuisan riistakantojenverotusasteen mukainen. Before 2004, wildlife triangle counts were carried out too late in Finland. As a result, hunting clubs could not use their results in their summer meetings as they were making decisions about game bag quota of grouse. In 2004, North Karelia was the first province in Finland to test early wildlife trianglecounts, and from then on, tri-angle counts have been made early all over Finland. In this study, the attitudes and practices of hunting clubs towards the quota of grouse game bag were discovered. The primary subject of observation was attitudes towards the renewed wildlife triangle count. In addition, also practices and opinions of hunting clubs in other voluntary protection of grouse, factors of game bag quota, popularity of grouse hunting and attitudes towards game administration reformation were studied. The study was carried out as an online survey for 432 hunting clubs in the provinces of North Karelia and Ostrobothnia. According to the survey, the practices of hunting clubs had not significantly changed due the wildlife triangle scheme revision. When comparing the study to the research made for hunting clubs in 2004, almost no change in operation models of hunting clubs can be found. Other studied things gave a view of today´s attitudes of hunting clubs towards grouse and their hunting. The decision making of hunting clubs in grouse game bag quota is discoherent. No common instructions or guides for such decisions have been given. Game bag quota incorrectly proportioned to dominant populations of grouse does not support sustainable use of grouse stocks. In this study, a general recommendation for determining of grouse game bag quota was created. The objective of recommendation was to unify the decision making of hunting clubs and to make game bag quota correspond to the current grouse stock.
|
|---|