| Summary: | Suomessa kuoli vielä 1900-luvun alussa joka neljäs alle 15-vuotias lapsi. Nykyään vain yksi lapsi 3000:sta alle 15-vuotiaasta menehtyy. Lapsen sairastumista, kuolemaa ja sen tarkoituksenmukaisuutta on vaikea ymmärtää, eikä siihen totu koskaan. Potilaan menehtyminen on pitkissä hoitosuhteissa hoitotyön ikävin lopputulos. Lapsipotilaan kuolema on vaikea kokemus hoitohenkilökunnalle ja etenkin sairaanhoitajalle, joka on osallistunut tiiviisti lapsen hoitoon. Hoitohenkilökunnan tulee työstää oma menetyksensä. Tämän aiheen tutkiminen on ammatillisen kehityksen kannalta tärkeää, sillä jokainen sairaanhoitaja joutuu työurallaan kohtaamaan kuolevia potilaita. Kuolema on läsnä kaikessa hoitotyössä. Kuolema vaikuttaa voimakkaasti ympäristöönsä, kuolema on myös henkilökohtainen asia ja se koskettaa sairaanhoitajaa niin ammattiroolissa kuin yksityishenkilönä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää, miten Etelä-Karjalan keskussairaalan lastenosastolla työskentelevä sairaanhoitajat ja lastenhoitajat kokevat lapsipotilaan menehtymisen ja mitä keinoja heillä on käsitellä asiaa työyhteisössä. Tarkoitus oli selvittää, onko työkokemuksella ja hoitajan iällä merkitystä siihen, miten he kokevat ja pystyvät käsittelemään lapsipotilaan kuolemaa. Työ oli jatkotutkimus Okunoyen ja Taarin (2009) opinnäytetyölle ”Niin lähdit enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten” - Vanhempien tukeminen lapsen kuoleman jälkeen. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä ja opinnäytetyö oli laadullinen. Tulosten perusteella kuolevan lapsipotilaan hoitaminen on raskasta ja haastavaa. Hoitajat kokivat työyhteisön tuen ja työnohjauksen tärkeiksi selviytymiskeinoiksi lapsipotilaan kuoleman jälkeen. Tuloksista kävi ilmi, ettei hoitajien iällä ja työkokemuksella ollut suurta merkitystä kuoleman kohtaamisessa ja käsittelyssä. Jatkotutkimusaiheina voisi tutkia aikuis- ja lapsipotilaan kuoleman ja siihen liittyvien tunteiden eroja hoitajan näkökulmasta. Lastenosasto G4:n hoitajien kaipaamat ohjeistukset kriisiavusta ja vanhempien kohtaamisesta olisivat hyvä aihe opinnäytetyöhön. Eri uskontokuntien tapoja lapsen hoitotyössä ja kuoleman kohtaamisessa selvittävä ohjeistus tai koulutus tuli esiin hoitohenkilökunnan kehittämisehdotuksissa. Tarkempaa tutkimusta tarvittaisiin työnohjauksesta ja sen merkityksestä kuolevan lapsipotilaan hoitotyössä. In the beginning of the 20th century every fourth under 15-year old child died in Finland. Nowadays that figure is one in 3000. It is hard to understand children's sickness or death, and it does not get easier with practice. The death of a child patient is a difficult experience for any nurse involved in the child's care. It is important that caregivers in that situation deal with that loss. This subject is important to research because every nurse faces death while working and it is a part of every nurses professional improvement to know how to work when facing death. Death is part of nursing and it touches nurses in both a professional and a personal manner. The goal of this thesis was to find out how nurses working in the pediatric department at South Karelia Central Hospital experience the death of a child patient and what ways they have to deal with children's death in their working environment. The purpose was to find out if the age and working experience of the nurses are significant in how they deal with this challenging situation. This study was a follow-up research to the study done by Okunoye and Taaris (2009) dealing with the support available to parents after the death of a child (”Vanhempien tukeminen lapsen kuoleman jälkeen”). This research was qualitative, and the data were gathered using a questionnaire. The data was then analyzed in inductive content analysis. The findings revealed that nursing a dying child is hard and challenging. Nurses felt that working communities support and work counseling were important in coping after the death of a child patient. This study also found that neither age nor experience seemed to affect the manner in which they coped after the loss of a pediatric patient. Nurses felt that they needed more knowledge about different religious habits customs, and simply education about how to face death. Further study might include looking for differences between dealing with the death of adult and pediatric patients among nursing personnel. Specific research is needed in work counseling and its influence in nursing a dying child.
|
|---|