| Summary: | Suomessa tehdään vuositasolla miljoonia tunteja järjestö- ja vapaaehtoistyötä. Samaan aikaan kolmannen sektorin toiminta elää muutosvaihetta, eikä pelkästään tulevien maakunta- ja sote-uudistusten vuoksi. Kilpailu vähenevistä resursseista sekä uusien jäsenten rekrytointi mietityttävät monia toimijoita. Yksi merkittävä tekijä tulevaisuudessa tulee olemaan yhteistyö niin muiden 3. sektorin toimijoiden kuin kunnan kanssa. Resurssien pieneneminen näkyy myös kuntasetorilla. Samalla kuitenkin vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kasvaa. Kunnat joutuvat pohtimaan uusia tapoja palveluntuotantoon sekä etsimään kolmannen sektorin tavoin uusia kumppanuuksia. Lappeenrannassa kolmas sektori on lisännyt keskinäistä yhteistyötään muutamien viime vuosien aikana. Alueelle on perustettu paikallisjärjestöjen etuja ajava katto-organisaatio, Etelä-Karjalan yhdistykset ry sekä työryhmä tuomaan kolmannen sektorin ääntä kuuluviin maakuntauudistuksen valmistelussa. Yhteistyö kunnan kanssa kuitenkin tarvitsee vielä kehittämistoimenpiteitä. Tässä Lappeenrannan kaupungin tilaamassa kehittämistyössä pyritään löytämään vastauksia ja ratkaisuja seuraaviin kysymyksiin: Kuinka kolmas sektori ja kunta voivat tehdä yhteistyötä vielä tehokkaammin? Millä uusin keinoin kunta voi parantaa järjestöjen ja vapaaehtoisten toimintaedellytyksiä? Entä miten kolmas sektori voi omissa organisaatioissaan kehittää toimintaansa kunnan suuntaan? Työssä pureudutaan alueen kolmanteen sektoriin ja sen tarpeisiin kunnan yhteistyökumppanina. Työn tavoitteena on etsiä ratkaisuehdotuksia, joita voi hyödyntää yhteistyön kehittämisessä järjestöjen toimialasta riippumatta. Työssä sivutaan myös tulevia suuria uudistuksia. Lisäksi kehittämistyössä pohditaan kulttuurituottajataustaisen välittäjätoiminnan mahdollisuuksia kunnan ja kolmannen sektorin liittymäpinnassa. Työssä hyödynnettiin lähestymistapoina tapaustutkimusta sekä piirteitä toimintatutkimuksesta. Menetelminä työssä on käytetty kyselyä, haastatteluita, benchmarkkausta sekä osallistavaa käytännön kokeilua, joka oli lähes 3000 hengen järjestötapahtuma Miun Lappeenranta. Teoriaosassa perehdytään järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan – pohditaan termien määritelmää ja toiminnan merkitystä sekä kuvataan kentän toimintaa ja yhteistyön tapoja. Järjestö- ja vapaaehtoistyötä katsotaan tässä kehittämistyössä osana kunnan hyvinvointipolitiikkaa. Kehittämistyössä löydettiin niin vahvuuksia kuin kehittämistarpeita liittyen yhteistyöhön. Kaupunki on tehnyt kolmannen sektorin ja asukkaiden suuntaan rohkeita avauksia, joita voidaan jatkokehittää sekä hyödyntää laajemmin. Kehittämisideat pyrkivät hyödyntämään olemassa olevaa ja löytämään uudenlaisia lähestymistapoja. Järjestöjen palvelujen muokkaaminen selkeäksi kokonaisuudeksi kaupungin nettisivuille parantaa kunnan palvelujen saavutettavuutta. Samoin säännöllisesti kokoontuva keskustelufoorumi järjestötoimijoille ja julkishallinnon edustajille. Työn aineiston pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että tehokkaimmiksi keinoiksi edistää ja kehittää yhteistyötä koettiin yhteinen tila järjestötoimijoille sekä koordinaattorin palkkaaminen Lappeenrannan ja kolmannen sektorin liittymäpintaan. Työn aineistosta nousee esiin vahvana hyvä yhteistyön henki kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Yhteistyötä tehdään ja siihen halutaan panostaa. Menestyksekkääseen yhteistyöhön tarvitaan myös kunnan tuki. Nyt on kaupungin tilaisuus luoda vahva pohja kumppanuudelle, joka turvaa tulevissa muutoksissa kolmannen sektorin toimintaedellytykset sekä edistää asukkaiden hyvinvointia. Every year in Finland, millions of hours of voluntary work are provided by the third sector. Currently the third sector is in a transitional phase and not just because of the coming reforms. The competition for declining resources as well as the recruitment of new members are troubling the organiza-tions. One major asset in the future will be cooperation with other 3rd sector organizations as well as with the municipalities. Resource reduction is also a reality for the public sector. However, the responsibility for promoting the wellbeing and health of the inhabitants is growing. Municipalities have to consider new ways of providing services and seek out new partnerships, just like the third sector is doing. During the past years the 3rd sector has increased cooperation with other 3rd sector actors. A regional organization, the Association of South Karelians, was founded for the benefit of the local 3rd sector organizations and a working group has been established to give the third sector a voice in preparation for the regional reforms. Cooperation with the city still needs to be developed. This theses, ordered by the city of Lappeenranta, is trying to find answers to these questions. How can the 3rd sector and the municipality cooperate more effectively? How can the municipality improve operating conditions for voluntary work organizations? And how could the third sector develop their communications with the city of Lappeenranta. This thesis focusses on the local 3rd sector and their needs for enhanced cooperation with the city. It also covers some of the major upcoming reforms, which will also reshape the voluntary work field. In additions, the thesis considers the role of the cultural manager as a go-between for the municipality and the voluntary work field. A case study was undertaken. The methods used include a questionnaire, interviews, benchmarking and participatory practice experimentation. The theory is based on research into voluntary work. The 3rd sector is seen as part of municipality’s wellbeing policy. This study shows there are both strengths and development needs related to cooperation. Recently Lappeenranta has made new advances towards cooperation with the 3rd sector. The improvement ideas in this thesis aim to take advantage of the existing practices and to find new perspectives. The city of Lappeenranta could make their website more useful to the 3rd sector by compiling all necessary data in one place. Also a regularly occurring forum for the 3rd sector and public sector actors would bring these two sectors closer to each other. However, based on the material of the thesis, it can be stated that the most effective means of promoting and developing cooperation would be a common space for organizers and the recruitment of a coordinator to the interface between Lappeenranta and the third sector. It can also be stated that the cooperation between 3rd sector actors is strong and growing. Successful cooperation also requires municipal support. It is now the city's opportunity to create a strong foundation for a partnership that will safeguard the operating conditions of the third sector trough the future changes and promote the wellbeing of residents.
|
|---|