| Summary: | Opinnäytetyössä tutkittiin psykososiaalisen tuen alueellisen yhteistyön, johtamisen ja viestinnän keskeisiä tekijöitä sosiaali- ja terveysviranomaisten, järjestöjen ja kirkon välillä eri puolilla Suomea. Tavoitteena oli tehostaa vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistyötä. Teoreettista viitekehitystä ohjasivat Turvallisuuskomitean julkaisu (Innola, E. 2014) ja Yhteiskunnan Turvallisuusstrategia (Puolustusministeriö 2010). Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä laadullisella menetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla henkilöiltä, joilla katsottiin olevan kokemusta psykososiaalisen tuen valmiussuunnittelusta ja käytännön kokemusta päivittäisonnettomuuksien tai suuronnettomuustilanteiden psykososiaalisesta tuesta. Tiedonkeruu teemahaastatteluiden avulla suoritettiin 10.03.2016-11.05.2016 välisenä aikana ja haastateltavien joukko muodostui lopulta yhdestätoista vastaajasta, jotka olivat Lapin, Kymenlaakson, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Karjalan alueilta. Aineiston keräämisessä oli huomioitu tasapuolinen edustus tutkittavista organisaatioista. Kirkon, järjestöjen, sairaanhoitopiirin ja kunnallisen sosiaali- ja kriisipäivystyksen edustajien lisäksi haastateltavina oli kaksi asiantuntijaa, joilla katsottiin olevan merkittävä kokemus psykososiaalisen tuen järjestämisestä akuuteissa traumaattisissa kriiseissä. Jokainen haastattelu litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Näin toimien saatiin tutkimuskysymysten ympärille vastauksia ja niiden perusteella kyettiin kokoamaan alueellisen yhteistyön toimintakorttimalli, johon psykososiaalisen tuen yhteistyötä, koordinaatiota ja johtamista voidaan aloittaa kokoamaan. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina ilmeni, että psykososiaalisen tuen johtamisen keskeiset asiat ovat toiminnan ennalta määritelty struktuuri, etukäteissuunnittelu ja näiden edellä mainittujen pohjalle rakentuva tilannejohtaminen. Struktuurin tärkeimpänä asiana esiin vastaajat nostivat alueellisten yhtenäisten mallien sekä käytännön ohjeiden tarpeen. Etukäteissuunnittelussa korostuivat yhteistyösopimusten ja valmiussuunnitelmien jalkauttaminen harjoituksien kautta sekä arjessa tehtävä yhteistyö. Haastateltavat toivat esiin hyvin samanlaisen näkökulman psykososiaalisen tuen päivittäistoiminnan johtamisen haasteista. Yhteistä kaikille haastateltaville oli, että he näkivät psykososiaalisen tuen johtamisen onnistumisen mahdollistajina tasalaatuisen hälyttämisen sekä toimivan yhteistyön. Ensisijaisesti tärkeänä yhteistyötahona mainittiin muut viranomaiset, joiden kanssa koettiin tarvittavan erityisesti lisää yhteisymmärrystä. Järjestöjen ja kirkon kanssa tehtävän yhteistyön määrä ja syvyys vaihteli aluekohtaisesti suuresti. Hälyttäminen oli sattumanvaraista ja tiedon tapahtuneesta kuvattiin usein tulevan epävirallista reittiä. Samanaikaisesti tilannejohtamisen olennaisimpana tekijänä nähtiin oikea-aikainen tehtävälle hälyttäminen. Tämän koettiin vaikuttavan olennaisesti tilannekuvaan, resurssien hallintaan ja sitä kautta koko psykososiaalisen tuen johtamiseen. The thesis studied the key elements of the regional cooperation, management and communication of the psychosocial support between the social welfare and health authorities, organisations and the Finnish Church in different parts of Finland. The aim was to intensify the cooperation between volunteers and the authorities. The theoretical frame of reference was guided by a Security Committee publication (Innola, E. 2014.) and the Security Strategy for Society (The Finnish Defence Forces 2010). The thesis was a development work that was carried out by using qualitative methods. The data was collected with theme interviews from people who were considered to have experience in contingency planning of psychosocial support and practical experience in emergencies and disasters. The interviews were conducted between 10.03.2016-11.05.2016 and the group of interviewees consisted of eleven respondents from Lapland, Kymenlaakso, Central Finland, Pirkanmaa, Satakunta, Uusimaa and South Karelia. A balanced representation of the studied organizations was taken into account. In addition to representatives of the church, the organizations, the hospital district and municipal social and crisis emergency services, the interviewees included two experts who were considered to have significant experience of arranging psychosocial support in acute traumatic crises. Every interview was transcribed and analysed by way of theory guided content analysis. The answers thus found to the research questions were used to form a model of an action card for regional cooperation, in which psycho-social support cooperation, coordination and management can be gathered. The main results of the study showed that the main issues in the management of psychosocial support are a pre-defined structure, advance planning, and situational management that is based on the two aforementioned issues. The interviewees brought out the need for uniform regional models and practical instructions as the most important matters of the structure. The implementation of cooperation agreements and contingency plans through exercises and cooperation in everyday life were emphasized in planning. The interviewees pointed out a very similar perspective on the challenges of psychosocial support management. All interviewees shared the view that cooperation in psychosocial support and the success of the management are enabled by consistent early warning and well-functioning cooperation between authorities. Other authorities were mentioned as the most important collaborator, with whom in particular more understanding was required. The amount and depth of cooperation with the Church and the organizations varied greatly by regions. Alerting was random and notification of an incident was often said to come through an informal route. At the same time correctly timed call-out was seen as the most essential element in situational management. This was considered to affect the picture of the situation, resource management and thus the management of the entire psychosocial support.
|
|---|