| Summary: | Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n ns. tulkkausdirektiivissä otetaan kantaa vastaajan kielellisiin oikeuksiin. Suomessa oikeudenkäynnissä käytettävästä kielestä säädetään rikosasioiden oikeudenkäynnistä annetun lain 5 a luvussa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, toteutuvatko rikosasian kirjallisessa menettelyssä vastaajan kielelliset oikeudet silloin, kun vastaaja on muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen, tai saamenkielisillä alueilla saamenkielinen, sekä onko kirjallinen menettely tällöin EIS 6 artiklan määritelmän mukaisesti oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Tutkimusongelmaa pohditaan haastemiehen näkökulmasta. Vieraskielisellä henkilöllä on lähtökohtaisesti huonompi asema ymmärtää oikeusprosessia, sillä Suomessa oikeudenkäynnin kieli on suomi tai ruotsi. Lisäksi vieraskielisellä henkilöllä saattaa olla huonompi käsitys Suomen oikeusjärjestelmästä ja rikosasian kirjallisesta käsittelyprosessista. Opinnäytetyössä tutkitaan tulkkausdirektiivin myötä muuttunutta lainsäädäntöä ja pyritään antamaan vastauksia muun muassa siihen, mitä asiakirjoja tai niiden osia tulisi pitää sellaisessa määrin olennaisina, että ne tulisi kääntää tai tulkata vastaajalle. Tulkkaus- ja kääntämisvastuu sekä sen valvonta rikosasian kirjallisessa menettelyssä saattaa viimekädessä jäädä haastemiehen vastuulle ja tämän tulee tietää, mikä on se riittävä tulkkauksen ja kääntämisen taso, mitä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta vaaditaan. Opinnäytetyötä varten on haastateltu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden haastemiehiä, tuomareita, käräjäsihteeriä, poliisin edustajaa sekä kahta haastemiesten esimiestä. Haastatteluiden perusteella pyrittiin selvittämään rikosasioiden kirjallisen menettelyprosessin nykytilanne ja verrata niitä lain tavoitteisiin. Haastattelut osoittivat, että haastemiehet pitivät lainsäädännön vaatimuksia epäselvinä, tällä hetkellä on käytössä erilaisia toimintatapoja. Nähtiin, että yhtenäiselle ohjeistukselle ja lisäkoulutukselle on tarvetta. Opinnäytetyön johtopäätöksenä rikosasian kirjallisen menettelyn haasteasiakirjat tulisi uudistaa helppolukuisemmaksi ja vieraskielisen vastaajan osalta tulisi harkita menetelmän käyttöä kokonaisuudessaan. The European Convention on Human Rights and EU's so-called interpretation directive addresses the basic linguistic rights of the defendant. In Finland the language that's used in criminal proceedings is stated in the law on criminal procedure (ROL 5 a). The aim of this study was to investigate, if the linguistic rights of a non native language speaking defendant are realized in the written proceeding of a criminal case and is it in this case a fair trial as defined in the the article 6 of the ECHR. In this thesis a non native language speaker means a person who is not Finnish or Swedish speaking, or in the Sami areas a Sami speaking. The research problem is investigated through a summoners point of view. A non native person in principle has a poorer position in understanding the judicial process, as the language used in the court is Finnish or Swedish. In addition, a foreign person may have a worse understanding of the Finnish legal system and it's criminal proceedings process. This thesis examines how the interpretation directive changed the states legislation and seeks to provide answers to what documents or parts of them should be regarded essential and to what extent should they be translated or interpreted to the defendant. In the written proceeding of a criminal case, the responsibility of interpretation and translation may ultimately remain with the summoner who should know what is the adequate level for interpretation and translation that a fair trial requires. For this thesis summoners, judges and legal secretaries of the district court of Finland Proper, as well as a representative from the police and two superiors to the summoners were interviewed. The interviews sought to find out the current situation of the written proceeding and to compare that to the objectives of the law. The interviews showed that the summoners considered that the requirements of the legislation were unclear, currently there were different approaches to the subject. It was pointed out, that there is a need amongst summoners for coherent guidance and further education. The conclusion of the thesis is that the documents of the written proceeding of a criminal case should be reformed or updated and in the case of a non native language speaking defendant the use of the written proceeding should be considered as a whole.
|
|---|