| Summary: | Ihmisen kasvot valkokankaalla herättävät katsojassa aina jonkinlaisen reaktion. Usein tässä on kyse samastumisesta ja siihen sisältyvästä empatiasta. Usein katsomme valkokankaalla kaksiulotteista kuvaa, mutta miten samastuminen muuttuu, jos kuva onkin stereoskooppinen, näennäisen kolmiulotteinen? Opinnäytetyö tutkii juuri tätä samastumisen ja stereoskooppisen elokuvan suhdetta. Ymmärtääksemme näiden asioiden välisiä suhteita, tulee meidän tietää myös jotain niiden teorioista ja teknis-taiteellisesta toimintamallista. Opinnäytetyö käsittelee elokuvan hahmoihin samastumisen prosesseja eri teoreettikojen esittämistä näkökulmista ja pyrkii myös valottamaan stereoskooppisen kuvan historiaa ja tekniikkaa eri kulmista. Toiminnallinen opinnäyte sisältää teososan, jonka sisältöä, teknistä toteutusta ja elokuvan onnistumista stereoskooppisena teoksena etenkin samastumisen suhteen analysoidaan tarkemmin. Stereoskooppisesti toteutettu lyhytelokuva, työnimeltään Merkkipäivä, kertoo absurdin komedian keinoin Tumpin surkuhupaisan tarinan. Lyhytelokuva on Metropolian tuotantoa ja se on tehty yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun, Canon Finlandin ja elokuvayhtiö Trikkielokuvan kanssa. Pääasiallinen tutkimuskysymys on: millä tavoin stereoskooppinen kuva – jossa hahmon kasvot on mahdollista nähdä pyöreinä; kolmiulotteisen kaltaisina – auttaa katsojaa hyppäämään elokuvan maailmaan? Vai toimiiko stereoskooppisuus käänteisesti samastumisen suhteen; vieraannuttaako stereoskooppinen kuva katsojaa enemmän kuin kaksiulotteinen? Opinnäytetyö vastaa näihin kysymyksiin kirjallisuuden, nettilinkkien, videoiden, esseiden ja tutkimusten kautta. Opinnäytetyön lopputulokset eivät ole täysin aukottomia, mutta voidaan vetää johtopäätös, ettei stereoskooppisuus tarjoa mitään oikopolkua katsojan sympatian tai empatian herättämiseen; se vain tarjoaa elokuvantekijän kalustepakkiin uuden työkalun jolla voidaan vaikuttaa ainakin joidenkin katsojien kokemukseen. A character's face on the screen stirs up an emotional response in the viewer. Usually this is due to immersion, engagement and empathy. Most of the movies are still two-dimensional, but how does our feeling of engagement change if the image is stereoscopic, which is seemingly three-dimensional? In the thesis, the author studies the connection between engagement and stereoscopic movies. To understand the connections between the two, we need to know something about the theories of engagement and the technical and artistic qualities of the stereoscopic image. First, the author approaches the topic of character engagement from several theorists' viewpoints and discusses the history of stereoscopic image and technology behind it from different angles. Second, the author presents his observations on selected stereoscopic movies. Finally, the author analyzes the contents, technical qualities and the success of stereoscopic engagement in his final project, which is a stereoscopic short movie – a Metropolia production in partnership with Karelia UAS, Canon Finland and Trikkielokuva. The working title of the movie is The Anniversary. It is an absurd comedy, which tells the bittersweet story of Tumppi, a thirty-year-old bachelor obsessed with Warhammer miniatures. The main research question is: how does the stereoscopic image – in which a character's face can be viewed as rounded – help the viewer dive into the world of the movie? Or does the stereoscopic image affect engagement adversely; does it estrange the viewer more than a two-dimensional one? Reference material includes literature, webpages, videos, essays and research papers. The results are far from conclusive. Judging by the few studies on engagement and stereoscopy, the use of stereoscopic image does not offer a film maker any shortcuts to engagement or immersion. In fact, one study claims that stereoscopic movies affect the feeling of positive engagement negatively. However, the author feels that stereoscopic image can offer a film maker, mainly the cinematographer and the director, some new tools for movie production. If the stereoscopic image is used ideally, it can create unique feelings of space or emotions, which might be impossible to attain by using traditional, two-dimensional techniques.
|
|---|