Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet : Hedelmä- ja marjakasvit
Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua maassamme. MTT vastaa ohjelman koordinaatiosta sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelusta. Vuoden 1995 perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta sekä ympä...
Main Authors: | , , , , , , , , , |
---|---|
Other Authors: | , , , , , , , |
Format: | Report |
Language: | Finnish English |
Published: |
MTT
2006
|
Subjects: | |
Online Access: | http://jukuri.luke.fi/handle/10024/463545 |
Summary: | Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua maassamme. MTT vastaa ohjelman koordinaatiosta sekä maatalous- ja puutarhakasvien suojelusta. Vuoden 1995 perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta sekä ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Niinpä myös kansalaiset ja yhdistykset ovat ohjelman toteuttamisessa tärkeitä. Hedelmä- ja marjakasvien pitkäaikaissäilytyksen ohjeet palvelevat geenivarojen säilytyksen käytännön toteutusta. Ne on laadittu Suomessa perinteisesti kasvatetuille hedelmä- ja marjakasvilajeille sekä -suvuille, joita ovat esimerkiksi mansikat (Fragaria), omenat (Malus), luumu ja kriikuna (Prunus domestica), hapankirsikka (Prunus cerasus), päärynä (Pyrus), mustaherukka (Ribes nigrum), puna- ja valkoherukka (Ribes rubrum -ryhmä), karviainen (Ribes uva-crispa) ja vadelma (Rubus idaeus). Ohjeissa huomioidaan myös jotkin uudemmat ja vähemmän viljellyt lajit ja suvut kuten tuomipihlajat (Amelanchier), aroniat (Aronia), ruusukvittenit (Chaenomeles), tyrni (Hippophaë rhamnoides), mustavadelma (Rubus allegheniensis), mesimarja (Rubus arcticus), lakka (Rubus chamaemorus), pihlajat (Sorbus) ja pensasmustikat (Vaccinium). Pitkäaikaissäilytysohjeissa selvitetään MTT:n hedelmä- ja marjakasvikokoelmien nykyinen kattavuus, ja niissä on esitetty tarvittavat toimenpiteet geenivarojen säilyttämiseksi sekä säilytettävän aineiston tarkoituksenmukaiseksi rajaamiseksi. Ohjeistukset palvelevat myös käsikirjana muun muassa kenttäkokoelmia perustettaessa ja uudistettaessa sekä muita, vaihtoehtoisia säilytystapoja valittaessa. Nykyään hedelmä- ja marjakasveja säilytetään miltei yksinomaan kenttäkokoelmina, sillä eri lajeille soveltuvat kryosäilytysmenetelmät ovat pääosin vielä kehitteillä ja säilyttämiseen tarvittavat laitteistot on vasta hankittu. Tavoitteena on, että arvokkain materiaali jää tulevaisuudessa myös kryosäilytykseen, sillä kenttäkokoelmassa aineistot ovat alttiina taudeille, tuholaisille ja ... |
---|