The ecosystem effects of kelp harvesting in the northeast Atlantic

Kelppilevämetsät ovat erittäin monimuotoisia kylmien rannikkovesien ekosysteemejä. Kelppilevämetsät tarjoavat monia ekosysteemipalveluita: ne esimerkiksi suojaavat rantoja eroosiolta, ovat tärkeitä perustuotannossa ja luovat elinympäristön monille muille lajeille. Kelppilevien kolmiulotteinen rakenn...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Pesari, Susanna
Format: Master Thesis
Language:English
Published: 2022
Subjects:
Online Access:http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202211165233
Description
Summary:Kelppilevämetsät ovat erittäin monimuotoisia kylmien rannikkovesien ekosysteemejä. Kelppilevämetsät tarjoavat monia ekosysteemipalveluita: ne esimerkiksi suojaavat rantoja eroosiolta, ovat tärkeitä perustuotannossa ja luovat elinympäristön monille muille lajeille. Kelppilevien kolmiulotteinen rakenne tarjoaa suojaa kelppilevämetsissä eläville lajeille ja auttaa niiden selviytymisessä. Kelppilevää on kerätty mekaanisesti jo yli viidenkymmenen vuoden ajan ja keruu tehdään usein viiden vuoden jaksoissa. Aiemmat tutkimukset kelppilevän keruusta ovat osoittaneet, että kelppileväbiomassa palautuu neljässä vuodessa, mutta keruun vaikutuksia kelppilevämetsän ekosysteemiin on tutkittu vähemmän. Turska (Gadus morhua) ja hummeri (Homarus gammarus) ovat kaupallisesti tärkeitä lajeja, jotka käyttävät kelppilevämetsiä elinympäristönä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että elinympäristön moniulotteisuus voi parantaa nuorten kalojen selviytymistä. Tässä tutkimuksessa parametrisoimme allometrisen ekosysteemimallin Koillis-Atlantin kelppilevämetsälle ja tutkimme ei-trofista vuorovaikutusta kelppilevän ja turskan sekä kelppilevän ja hummerin välillä. Kelppilevän keruuta simuloitiin mallissa 1-, 4- tai 8-vuoden välein siten, että kelppileväbiomassaa poistettiin kasvukauden lopussa 20 tai 80 prosenttia kelpin kokonaisbiomassasta. Havaitsimme, että kelppileväbiomassa palautui, kun palautumisaika oli neljä tai kahdeksan vuotta, mutta kelppileväbiomassa ei palautunut, kun keruu tapahtui joka vuosi. Kelpinsyöjien biomassojen muutokset olivat lajikohtaisia. Osa lajien biomassoista väheni, osa palautui ja osa kasvoi. 0- ja 4+-vuotiaan turskan sekä hummerin biomassat vähenivät, kun palautumisaika oli yksi tai neljä vuotta, ja muutos oli suurin, kun kelppiä poistettiin 80% kelpin kokonaisbiomassasta. Kelpin ja turskan sekä kelpin ja hummerin välinen ei-trofinen vuorovaikutus aiheutti turskan ja hummerin biomassojen heilahtelua sekä voimisti kelpin keruun vaikutusta lajeihin. Tulokset osoittavat, että kelppilevien keruulla voi olla ...