Nuorten jalkapalloilijoiden tyyppivammat, vammojen syntymisen riskitekijät ja harjoittelu

Jalkapallo on lasten ja nuorten suosituin urheilulaji Suomessa. Sen harrastamisella on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia, mutta siinä on todettu olevan suuri vammariski verrattuna moneen muuhun joukkuelajiin. Jotta vammojen ennaltaehkäiseminen olisi mahdollista, tulee ensin selvittää jalkapal...

Full description

Bibliographic Details
Main Authors: Harju, Jyri, Raiskio, Olli
Format: Master Thesis
Language:Finnish
Published: 2015
Subjects:
Online Access:http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201601051026
Description
Summary:Jalkapallo on lasten ja nuorten suosituin urheilulaji Suomessa. Sen harrastamisella on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia, mutta siinä on todettu olevan suuri vammariski verrattuna moneen muuhun joukkuelajiin. Jotta vammojen ennaltaehkäiseminen olisi mahdollista, tulee ensin selvittää jalkapalloilijoille tyypillisimmät vammat sekä mahdolliset riskitekijät. Loukkaantumiskierre alkaa usein jo nuorella iällä, mistä syystä vammojen tutkimisen tulisi suuntautua nuoriin urheilijoihin. Lisäksi harjoitusmäärien selvittäminen antaa tärkeää tietoa siitä, liikkuvatko nuoret jalkapalloilijat riittävästi suositusmääriin nähden. Huolimatta siitä, että jalkapallovammatutkimuksia on tehty paljon, on etenkin alle 13-vuotiaita käsitteleviä tutkimuksia melko vähän. Tässä tutkielmassa keskityttiin tarkastelemaan nuorten jalkapalloilijoiden tyyppivammoja ja niiden sijaintia. Tarkastelun kohteena oli myös, voiko tasapaino- ja alaraajojen liikehallintatesteillä ennustaa tulevaa urheiluvammaa. Lisäksi selvitettiin nuorten jalkapalloilijoiden harjoittelu- ja pelimääriä. Tämä pro gradu -tutkielma on osa laajempaa UKK-instituutin toteuttamaa Terve Futaaja -tutkimushanketta, jonka toteuttavat yhteistyössä UKK-instituutti ja Sami Hyypiä Akatemia. Tutkimukseen osallistui 223 poikapelaajaa (keski-ikä 12,0), joilta kerättiin tietoja vammojen esiintymisestä. Lisäksi pelaajien tasapainoa ja alaraajojen liikehallintaa mitattiin yhden jalan kyykyn, tasapainotestin sekä kahden jalan pudotushypyn avulla. Harjoitus- ja pelimäärät kerättiin valmentajien ja pelaajien pitämistä harjoitus- ja pelipäiväkirjoista. Yleisiä taustatietoja pelaajilta kerättiin kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksen seurannan aikana pelaajille sattui yhteensä 172 vammaa, joista suurin osa oli vakavuudeltaan lieviä. Pelaajista 42,6 % loukkaantui vähintään kerran. Suurin osa sattuneista vammoista oli alaraajavammoja (87,1 %), joista tyypillisimpiä olivat polven (26,7 %), jalkaterän/varpaiden (18,6 %) ja reiden (12,2 %) vammat. Vammoista akuutteja vammoja oli 58,7 % ja ...