| Summary: | Saari, J. & Törmälehto, M. 2013. Nappaako liikunta? Laadullinen tutkimus liikuntamo-tivaation ja fyysisen aktiivisuuden muutoksista seitsemän yläkouluikäisen kokemana. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakasvatuksen laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 85 sivua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seitsemän 17–18 vuotiaan henkilön liikuntamo-tivaation ja fyysisen aktiivisuuden muutoksiin yhteydessä olevia tekijöitä alakoulun kuudennen ja yläkoulun yhdeksännen luokan välillä. Lisäksi tutkittiin liikuntamotivaa-tion ja fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyttä. Tutkimukseen valittiin seitsemän oppilasta, joiden liikuntamotivaatiossa ja/tai fyysisessä aktiivisuudessa oli tapahtunut 3,5 vuoden seurantajakson aikana merkittäviä muutoksia joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Kartoitimme sopivia henkilöitä haastatteluihin tilastollisilla ajoilla SPAW Statistic-ohjelmalla Sami Yli-Piiparin (2011) aineistoon pohjautuen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastatteluiden pääteemoina olivat liikuntamotivaatio ja fyysinen aktiivisuus. Tarkas-teltavia motivaatiotekijöitä olivat Decin ja Ryanin itsemääräämisteorian psykologiset perustarpeet: koettu pätevyys, autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Tarkasteltavia fyysiseen aktiivisuuden muuttujia olivat haastateltavien aikaisempi liikuntatausta, nykyiset liikuntatottumukset, sosiaalinen ympäristö sekä koulu- ja vapaa-ajan liikuntakokemukset. Tutkimusotteena käytettiin fenomenoligis-hermeneuttista lähestymistapaa. Hermeneuttinen ymmärtäminen on ilmiöiden merkityksen ymmärtämistä, jossa keskeisiä käsitteitä ovat tutkittavan oma kokemus ja sen merkitys. Tutkimuksessa pyrittiin siis ymmärtämään haastateltavien omia kokemuksia. Tulosten mukaan liikuntamotivaation ja fyysisen aktiivisuuden välillä on vahva yhteys. Liikuntamotivaation heikkeneminen on pääsääntöisesti johtanut myös fyysisen aktiivi-suuden laskuun. Liikuntamotivaation ja fyysisen aktiivisuuden vähenemisen syyt ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Koululiikunta ja siitä saadut kokemukset eivät ole olleet pääsyynä fyysisen aktiivisuuden laskuun, sillä jokaisella haastateltavalla oli positiiviset liikuntakokemukset yläkoulun liikuntatunneilta. Vanhempien ja valmentajan luoma mo-tivaatioilmasto oli yhteydessä liikuntamotivaation laskuun ja urheiluharrastuksen lop-pumiseen. Liikuntamotivaatio ja viihtyminen liikunnassa ovat tilannesidonnaisia. Van-hemmat, sisarukset ja ystävät ovat tärkeitä vaikuttajia liikuntaan sosiaalistumisessa. Jo-kainen haastateltava oli sosiaalistunut liikuntaan ystäväpiirinsä, sisaruksiensa tai van-hempiensa mukana. Lisäksi itsemääräämisteorian kolme psykologista perustarvetta osoittautuivat olennaisiksi tekijöiksi liikuntamotivaation ja fyysisen aktiivisuuden ra-kentumisessa. Fyysinen pätevyys koettiin tärkeäksi yläkoulussa ja tyypillistä oli myös omien taitojen vertaaminen muihin ikätovereihin.
|
|---|