Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Kemijokivarren kylät: Kostamo, Oinas, Arvospuoli, Tapionniemi, Vuostimo, Kiemunkivaara–Autioniemi ja Saunavaara

Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja mai...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Lipponen, Merja
Format: Other/Unknown Material
Language:Finnish
Published: Lapin ELY-keskus 2011
Subjects:
Online Access:http://www.doria.fi/handle/10024/86741
Description
Summary:Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Kemijokivarren kylät valikoituivat suunnittelualueeksi, koska kylissä on useita aktiivitiloja sekä halu hoitaa kaunista kulttuuri- ja kylämaisemaa. Kemijoki on myös kuuluisa tulvaniityistään. Lisäksi alueella on jo ennestään lukuisia maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien rehevistä tulvaniityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Vesistönsuojelun näkökulmasta pelloilta tapahtuvaa huuhtoumaa voidaan merkittävästi pienentää hoitamalla nykyiselläänkin varsin leveitä reunavyöhykkeitä sekä vanhoja säännöstelyn myötä vettyneitä tulvapeltoja ja -niittyjä, joiden kautta vedet valuvat Kemijokeen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Kemijoen saarien tulvaniityt ja rantapeltojen reunavyöhykkeet. Kemijoen rehevät säännöstelyn myötä veden vaivaamiksi jääneet, tulvaniittyihin rajautuvat alueet sekä pienet sivujoet rehevine lahdelmineen ovat myös linnustollisesti merkittäviä kohteita. Lisäksi hoidetut tulvaniityt pidättävät osaltaan yläpuolisilta valuma-alueilta tulevaa ravinnekuormaa. Suunnitelmaan valittiin 69 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 260 ha. Pinta-alat vaihtelevat aarien ketolaikuista useiden hehtaarien tulvaniittyihin. Perinnebiotooppien yhteispinta-ala on noin 200 ha. Valtaosa perinnebiotoopeista sijoittuu saarien ja rantojen tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä kyläyhdistysten, maanviljelijöiden ja asukkaiden kanssa. ...