| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää arktisen alueen erilaisia merkityksiä. Tutkimuksen tiedonintressi noudattaa strategian tutkimuksen näkökantaa, jossa tutkija on kiinnostunut arktisen alueen saamista valtioon, asevoimiin, luonnonvaroihin ja politiikkaan liittyvistä merkityksistä. Tutkimusta ohjaava tutkimusongelma on: Millaisia merkityksiä arktinen alue saa viimeaikaisen uutisoinnin perusteella? Tutkimusongelmasta johdetut yksityiskohtaiset tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitkä toimijat argumentoivat arktisesta alueesta? 2. Mikä on arktista aluetta koskevat argumentoinnin aihepiiri? 3. Millaisia merkityksiä arktinen alue saa eri toimijoiden diskurssien perusteella? 4. Millaisia johtopäätöksiä voidaan argumentoinnista tehdä koskien alueen merkitystä tulevaisuudessa? Tutkimuksen lähteinä käytettiin pohjoismaalaisten, isobritannialaisten, kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten sanomalehtien sekä verkkouutisten uutisartikkeleita. Uutisartikkelit luokiteltiin eli niistä tunnistettiin argumentoijat, diskurssit ja valtiot. Luokittelunperusteella syntyneitä erilaisia merkityksiä analysoitiin ja selitettiin. Käytännössä lähteinä käytettiin 1971 uutisartikkelia (noin 3000 A4 sivua tekstiä), joista tunnistettiin 1864 tutkimusasetelman mukaista ja 890 tutkimusasetelman ulkopuolista (hylättyä) arktisen alueen saamaa merkitystä. Tutkimuksen perusteella arktinen alue saa ensisijaisen merkityksensä erilaisten poliittisten toimijoiden, tiedeyhteisön edustajien tai sotilaiden diskurssien perusteella. Yleisimmät diskurssit eli arktisen alueen saamat merkitykset liittyvät aluediskursseihin (talousvyöhyke, valtioiden väliset rajat ja ristiriidat). Arktinen alue saa lähes aluediskurssin suuruisen merkityksen luonnonvarojen hyödyntämisen (öljy, kaasu ja kalastus) sekä ympäristödiskurssien (ilmastomuutos, luonnonsuojelu, uhanalaisuus, riskit) osalta. Neljänneksi yleisin arktisen alueen saama merkitys liittyy sotilaallisiin tekijöihin eli asevoimiin, niiden toimintaan ja käyttöön alueella. Arktisen alueen saamien merkitysten, diskurssien ja eri argumentoijien perusteella voidaan johtopäätöksinä todeta: 1. Valtiot tavoittelevat suhteellista etua kilvoitellessaan arktisen alueen talousvyöhykkeistä, mannerjalustan hyödyntämisestä, luonnonvaroista ja vaikutusvallasta alueen hyödyntämiseen liittyen. 2. Asevoiman hyödyntämisen on muutoksessa. Aikaisemmin asevoimia hyödynnettiin alueella ensisijaisesti ”etelän hyväksi” eli osana valtioiden välistä sotilaallista pelotetta ja suurvaltaasemaa. Nykyisin asevoimien hyödyntäminen painottuu sotilaalliseen läsnäoloon, omien taloudellisten etujen ja vaikutusvallan varmistamiseen alueella. Käytännössä asevoimien hyödynnetään siis ”pohjoisen turvaksi – etelän päätösten mukaisesti”. Logiikka on siis sama, mutta se ilmenee eri tavalla. 3. Arktisen alueen kehitykseen liittyen konfliktien uhka ja riski on alhainen. Joskin alueella tullee tulevaisuudessa olemaan pienehköjä yhteenottoja esimerkiksi kalastukseen ja tutkimustoimintaan liittyen. Asevoimat ovat poikkeuksetta osa ristiriitoja, koska ne ovat lähes ainoita toimijoita kenellä on kyky operoida alueella. 4. Ilmastomuutoksen, jääpeitteen pienenemisen, arktisen alueen talousvyöhykkeiden rajojen uudelleen määrittämisen ja arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisen lisääntymisen seurauksena arktisen alueen valtiot ovat geopoliittisessa muutosprosessissa, joka tulee vahvistamaan valtioiden vaikutusvaltaa. Suurimmat muutokset, koskien merenkulun lisääntymistä ja luonnonvarojen hyödyntämistä ajoittuvat 2020-luvulle.
|
|---|