| Summary: | Tässä tutkimuksessa määriteltiin, mitä turvallisuusintressejä Norja näkee itsellään sen vallitsevassa sotilaallisessa uhkaympäristössä arktisella alueella. Tutkimuksen näkökulmat sidottiin Ukrainan kriisiin, Venäjän muodostamaan sotilaalliseen uhkaan sekä Norjan asevoimien kehittämiseen. Ne rajasivat tutkimusasetelmaa ja ohjasivat tutkimusprosessin etenemistä. Konstruktivismi toimi tutkimuksen teoreettisena näkökulmana. Sen mukaan valtiot ja muut asiat rakentuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tuotoksina kansainvälisessä järjestelmässä. Konstruktivismi korostaa sosiaalisen todellisuuden merkitystä materiaalisen todellisuuden ylitse. Tutkittava ilmiö ja teoria ohjasivat tutkimusaineiston valintaa siten, että aineiston oli edustettava Norjan valtiollista näkökulmaa parhaiten. Primäärilähteet koostettiin Norjan virallisista asiakirjoista. Aineistoa analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, mikä tarkoitti tutkimusasetelman rakentamista konstruktivismin teoreettisten olettamusten lähtökohdista. Tutkimusasetelman punaisena lankana oli, että intressit ovat lähtöisin identiteetistä ja intresseistä syntyy valtiotason toimintaa. Tutkimusasetelma ohjasi tutkimusprosessin etenemistä, missä aineistoa analysoitiin tutkimuskysymyksien ja teoriasta johdettujen käsitteiden näkökulmasta. Varsinainen tutkimus rakentui kolmesta pääluvusta, jotka muodostivat kronologisesti etenevän kokonaisuuden tutkimusasetelman mukaisesti. Kolmannessa pääluvussa tutkittiin Norjan arktisen turvallisuusidentiteetin rakentumista. Neljännessä pääluvussa tutkittiin Norjan näkemyksiä Venäjästä sotilaallisena uhkana Ukrainan kriisin jälkeen. Viidennessä pääluvussa tutkittiin Norjan näkemyksiä sen sotilaallisen puolustuksen kehittämisestä. Ilmiötä lähestyttiin olettamuksella, että Norjan vallitsevia turvallisuusintressejä ei tutkimuksen alussa tunnettu. Ne määriteltiin yhdessä Norjan identiteetistä lähtöisin olevien turvallisuustarpeiden, Norjan sotilaallisen uhkaympäristön sekä asevoimien kehittämisen eli intresseistä syntyvän toiminnan tarkastelulla. Tämän tutkimuksen mukaan, Norjan turvallisuuden keskiössä ovat sen asevoimien kyky puolustautua uhkilta, Nato-jäsenyys sekä näiden suhde Venäjään. Ukrainan kriisin jälkeen, Norja on alkanut määrittämään turvallisuuttaan yhä enemmän sotilaallisten uhkien kautta, jotka ovat yhteydessä Venäjän sotilaallisen voiman kasvuun ja arvaamattomaan valtiolliseen kehitykseen. Norjan turvallisuusintressit sen vallitsevassa sotilaallisessa uhkaympäristössä liittyvät Norjan ja Venäjän välisen sotilaallisen voiman asymmetriaan. Sotilaallisissa uhkakuvissaan, Norja katsoo Venäjän kykenevän tehokkaammin estämään Norjan ja Naton sotilasoperaatioiden toteuttamisen Norjan alueilla. Tämän takia Norja kehittää asevoimiensa operatiivista toimintakykyä. Norja kehittää asevoimiensa valmiutta, taistelunkestävyyttä ja taistelunvoimaa, jotta maa kykenisi tuottamaan riittävän sodan ennaltaehkäisevän pidäkkeen sekä kykenisi selviytymään itsenäisemmin sotilaallisessa konfliktissa Venäjää vastaan.
|
|---|