| Summary: | I en specialutgåva av journalen Local Environment (2009) behandlas förvaltningen av nationalparker i Norden ur ett governanceperspektiv och ger en introduktion till hur nationalparksförvaltningen strukturerats för att möjliggöra ökat deltagande. Bland annat tyder dessa undersökningar på att det förekommer skillnader mellan de nordiska ländernas nationalparksförvaltning, trots en allmän uppfattning om en homogen förvaltningskultur och liknande trender i utvecklingen av nationalparksnätverket i Norden. I avhandlingen undersöks den nordiska nationalparksförvaltningen genom komparation. Undersökningen genomsyras av ett governanceperspektiv och kan noteras i de aspekter som undersöks; grundandet av nationalparker, förvaltningsnivå, strukturell komplexitet, repre-sentativitet, gränsöverskridande samarbete och möjlighet till deltagande. Jämförelsen görs mellan alla fem nordiska länder (Danmark, Finland, Island, Norge och Sverige). De utvalda fallen är Mols Bjerge och Vadehavet (DK), Lemmenjoki och Linnansaari (FI), Thingvellir och Vatnajökull (IS), Junkerdal och Reinheimen (NO), Padjelanta och Söderåsen (SV). Inledningvis avser avhandlingen att beskriva likheter och skillnader i den nordiska nationalparksförvaltningen med hjälp av variabler som tangerar förvaltningsmodellernas uppbyggnad. Därefter analyseras sambanden mellan förvaltningsmodellerna och möjligheterna till deltagande utgående från de strukturer som byggts upp för deltagande. Resultaten visar att det förekommer variation i förvaltningsmodellerna som tillämpas i den nordiska nationalparksförvaltningen. Variation kan noteras både mellan och inom länderna. Generellt kan en uppdelning i en östnordisk (Finland och Sverige) och västnordisk (Norge, Danmark och Island) förvaltningskultur noteras i nationalparksförvaltningen. Baserat på avhandlingens resultat kan nationalparksförvaltningen i Norden indelas i två olika modeller: styrelsemodellen och myndighetsmodellen. Den finska och svenska nationalparksförvaltningen domineras av en myndighetsmodell med inskränkta deltagandestrukturer, medan nationalparksförvaltningen i Norge, Danmark och Island domineras av en styrelsemodell med avancerade deltagandestrukturer. Utmärkande för de inskränkta deltagandestrukturerna är sporadiskt deltagande, medan de avancerade strukturerna karakteriseras av stystematiskt deltagande. Resultaten kan utnyttjas för granskning och vidareutveckling av de formella strukturer som byggts upp för allmänhetens deltagande i den nordiska nationalparksförvaltningen. Local Environment-julkaisun (2009) erikoispainoksessa käsitellään Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintoa governance-näkökulmasta. Julkaisun tutkimukset antavat johdannon siihen, kuinka kansallispuistojen hallinto on rakennettu mahdollistamaan osallistamista. Nämä tutkimukset viittaavat mm. siihen, että Pohjoismaiden kansallispuistojen hallinnassa on eroja, vaikka yleisesti puhutaan homogeenisestä hallintokulttuurista ja samankaltaisista trendeistä Pohjoismaiden kansallispuistoverkostojen kehityksessä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintaa vertailun avulla. Tutkimuksen teoreettinen pohja nojautuu governance-näkökulmaan, mikä näkyy kaikissa tutkituissa ominaisuuksissa; kansallispuistojen perustaminen, hallintotaso, rakenteellinen monimutkaisuus, edustavuus, rajat ylittävä yhteistyö ja osallistamisen mahdollisuus. Vertailu tehdään kakkien viiden Pohjoismaan välillä (Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi). Valitut tapaukset ovat Mols Bjerge ja Vadehavet (DK), Lemmenjoki ja Linnansaari (FI), Thingvellir ja Vatnajökull (IS), Junkerdal ja Reinheimen (NO), Padjelanta ja Söderåsen (SV). Tutkimuksessa kuvaillaan alustavasti Pohjoismaiden kansallispuistojen hallintojen välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Kuvaus tehdään hyödyntämällä muuttujia, jotka kuvaavat hallintomallien rakennetta. Tämän jälkeen yhteykset hallintomallien ja osallistamisen mahdollisuuksien välillä analysoidaan osallistamiseen tarkoitettujen rakenteiden kautta. Tuloksien mukaan Pohjoismaissa hyödynnetään eri hallintomalleja kansallispuistojen hallinnossa. Vaihtelua on sekä maiden sisällä että niiden välillä. Yleinen jako itäiseen (Suomi ja Ruotsi) ja läntiseen (Norja, Tanska ja Islanti) hallintokulttuuriin on myös nähtävissä siinä, miten kansallispuistojen hallinta on järjestetty. Tutkimuksen tuloksien perusteella Pohjoismaiden kansallispuistojen hallinnon voi jakaa kahteen eri malliin: hallitusmalliin ja virastomalliin. Suomalaisten ja ruotsalaisten kansallispuistojen hallintoa vallitsee virastomalli, jossa on suppeat osallistamisen rakenteet. Norjalaisten, tanskalaisten ja islantilaisten kansallispuistojen hallintoa vallitsee hallitusmalli, jossa on edistyneet osallistamisen rakenteet. Satunnainen osallistaminen on tunnusomaista suppeille osallistamisen rakenteille, kun taas systemaattinen osallistaminen on ominaista edistyneille osallistamisen rakenteille. Tuloksia voi hyödyntää Pohjoismaiden kansallispuistojen muodollisten osallistamisen rakenteiden tarkastelussa ja kehittämisessä. The administration of national parks in the Nordic countries is addressed through a governance perspective in the special issue of the journal Local Environment (2009). The studies in this issue present an introduction to how the administration of national parks is structured to enable public participation. Among other things, the studies indicate that there are differences in the administration of national parks between the Nordic countries, despite a common perception of a homogeneous administrative culture and similar trends in the development of the network of national parks in the Nordic countries. This thesis examines the administration of national parks in the Nordic countries through comparative analysis. The theoretical basis for the analysis is a governance perspective, which is visible in all the studied aspects: the establishment of national parks, administrative level, structural complexity, representativity, cross-border cooperation and the opportunity to participate. The comparison is made between all five Nordic countries (Denmark, Finland, Iceland, Norway and Sweden). The cases are Mols Bjerge and Vadehavet (DK), Lemmenjoki and Linnansaari (FI), Thingvellir and Vatnajökull (IS), Junkerdal and Reinheimen (NO), Padjelanta and Söderåsen (SV). The objective of the thesis is to describe the similarities and differences in the administration of Nordic national parks, with the help of variables that touch on the structure of the administration. Subsequently, the thesis aims to analyse the relationship between the administration and the opportunity to participate, through the structures that have been set up for participation. The results show that there is variation in the administration models used in the Nordic national parks. Variation can be noted both within and between countries. The division of countries in an East-Nordic (FI and SV) and West-Nordic (NO, DK and IS) administrative culture can also be seen in the administration of national parks. Based on the results presented in this thesis, the Nordic administration of national parks can be divided into two models: the board model and the agency model. The administration of Finnish and Swedish national parks is dominated by the agency model and have restricted structures for participation. The administration of Norwegian, Danish and Icelandic national parks is dominated by the board model and advanced structures for participation. The restricted structures for participation are characterised by sporadic participation, whilst the advanced structures are characterised by systematic participation. The results can be used to review and further develop the formal structures that have been set up to secure public participation in the administration of Nordic national parks.
|
|---|