| Summary: | Tässä kandidaattityössä tutkin työtapoja ja menetelmiä, jota käytetään efektejä sisältävän elokuvan tekemisessä. Nykyajan elokuvissa ovat digitaliset efektit ottaneet hyvin suuren roolin, ja melkein jokainen teattereihin päätyvä elokuva sisältää jonkinnäköisiä efektikuvia. Monen elokuvan maailma koostuu myös suurilta osin digitaalisista elementeistä. Digitaaliset elementit tehdään yleensä myös jälkituotannossa, jolloin lavastaja on jo lopettanut työnsä. Tutkimusta varten valitsin kaksi tuotantoa, jossa olin itse ollut mukana. Molemmat projektit sisälsivät paljon vfx-kuvia mutta niiden työtavat olivat hyvin erilaisia. Boy who was afraid of nothing (2012) elokuvan suunnittelu ja toteutus tehtiin hyvin tiiviillä yhteistyöllä koko työryhmän kanssa. Kun taas, Iron Danger promon (2015) työ oli hyvin itsenäistä ja suurin osa kommunikaatiosta kulki ohjaajan kautta. Olen myös haastatellut vfx- suunnittelija Sami Haartemoa ja lavastaja Kari Kankaanpäätä heidän omista kokemuksistaan elokuvan maailman suunnittelusta. Ajatus tässä opinnäytteessä on tutkia: miten elokuvan maailma suunnitellaan ja miten työnkulku toimii, sekä ehdottaa parannuksia ja antaa suuntaa miten efektielokuvan voi toteuttaa.
|
|---|