| Summary: | Euroopan avaruusjärjestön ESA:n tutkasatelliitit tulevat 1990-luvun alkuvuosina tuottamaan tarkkaa kuva-aineistoa jään peittämistä merialueista pilvisyydestä riippumatta. Säästä riippumattomuutensa lisäksi tutkakuvat ovat osoittautuneet tehokkaaksi apuvälineeksi jäätilanteen kartoituksessa. TEKESin rahoittamassa Merijääprojektissa on Valtion teknillinen tutkimuskeskus yhteistyössä Merentutkimuslaitoksen kanssa kehittänyt digitaalisen kuvansiirtojärjestelmän. Järjestelmän avulla on mahdollista siirtää satelliittikuva-aineistoa laivalla olevalle kuvatyöasemalle käytettäväksi reitinvalinnan apuna jäisillä merialueilla. Kuvansiirtojärjestelmää on kokeiltu kevättalvella 1989 siirtämällä NOAA-sääsatelliittien lähettämää kuva-aineistoa jäänmurtaja Sisulle. NOAA-kuva-aineisto, jonka paikkaerotuskyky on noin 1,1 km, otettiin vastaan Ilmatieteen laitoksen vastaanottoasemalla ja siirrettiin VTT: n tietokoneeseen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tietoverkon (FUNET) avulla. Kuvien paikantamistarkkuutta parannettiin yhden tukipistemittauksen avulla. Kuva-aineisto kompressoitiin (tiivistettiin) käyttäen projektissa kehitettyä, pyramiditekniikkaan perustuvaa kompressiomenetelmää. Kompressoitu kuva lähetettiin jäänmurtaja Sisulle NMT-puhelimen avulla. Laivalla kuvaa voitiin tarkastella projektissa kehitetyn kuvatyöaseman näyttöruudulla. Kuvaa voitiin käsitellä myös vuorovaikutteisesti digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin. Kevään 1989 aikana siirrettiin noin 40 satelliittikuvaa jäänmurtaja Sisulle. Kompressoidun, 512 kuvariviä ja 512 saraketta käsittävän kuvan siirtoaika oli tyypillisesti noin 10 minuuttia käytettäessä virheenkorjaavia modeemeja, joiden nimellisnopeus on 2 400 bittiä sekunnissa. Laivahenkilökunnan arvion mukaan NOAA-kuva-aineisto oli erittäin hyödyllistä jäänmurtajatoiminnassa. Kehitetty kuva-asema oli tehokas ja helppokäyttöinen.
|
|---|