Hihnavoimansiirrot arktisissa olosuhteissa

Hihnojen käyttäytymistä matalissa lämpötiloissa tutkittiin kokeellisesti. Standardin SFS 3527 mukaisesti mitoitettua hihnavälitystä käytettiin arktisia olosuhteita vastaavissa lämpötiloissa. Kokeiden avulla etsittiin alin käyttölämpötila kymmenelle kiilahihnalle ja yhdelle hammashihnalle. Matalissa...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Lehto, Ari
Format: Book
Language:Finnish
Published: VTT Technical Research Centre of Finland 1987
Subjects:
Online Access:https://cris.vtt.fi/en/publications/ab4f893d-6f47-4f7c-a2d0-0223213cc588
Description
Summary:Hihnojen käyttäytymistä matalissa lämpötiloissa tutkittiin kokeellisesti. Standardin SFS 3527 mukaisesti mitoitettua hihnavälitystä käytettiin arktisia olosuhteita vastaavissa lämpötiloissa. Kokeiden avulla etsittiin alin käyttölämpötila kymmenelle kiilahihnalle ja yhdelle hammashihnalle. Matalissa lämpötiloissa suurin este hihnojen luotettavalle toiminnalle aiheutuu kumimateriaalin jäykistymisestä ja haurastumisesta. Pakkasenkeston kannalta huonoimpaan hihnaan syntyi vaurioita jo -30 C:n lämpötilassa ja yksi hihnatyyppi ei vaurioitunut vielä -70 C:n lämpötilassakaan. Eri tekijöiden vaikutusta hihnojen pakkasenkestoon tutkittiin kokeellisesti. Hihnapyörän koko vaikutti rikkoontumislämpötiloihin selvästi, mutta kiristystavan ja kuormituksen vaikutus oli vähäinen. Varastointiajan pidentäminen tunnista 15 vuorokauteen vaikutti osaan hihnoista jäykistävästi. Hihnan rakenne vaikutti syntyneisiin vaurioihin ja käynnistysvastuksiin. Lyhytaikaisissa kokeissa hihnojen selkäosan kumikerrokseen syntyneet murtumat olivat vähemmän haitallisia kuin runko-osan kumikerroksen repeämät. Eri rakenteisten hihnojen käynnistysvastuksissa oli suuria eroja, ja hammastettujen tyyppien vastukset olivat selvästi pienempiä kuin hammastamattomien.