| Summary: | Metsurit tekevät raskasta työtä vaihtelevissa sääolosuhteissa. Työn kuormittavuuden minimoimiseksi sekä lämpömukavuuden maksimoimiseksi suojavaatetuksen tulee toimia optimaalisesti. Lämmöneristävyyden tulee olla sopiva tilanteeseen nähden ja vesihöyrynläpäisevyyden mahdollisimman suuri. Lisäksi vaatetuksen tulee antaa tarpeellinen suoja. Metsurien suojavaatetusta tutkittiin ihmisen lämpöfysiologiaa simuloivan hikoilevan lämpönuken avulla. Kolmen erityyppisen materiaalivaihtoehdon lämmöneristävyys ja vesihöyrynläpäisevyys mitattiin eri hikoilu- ja ympäristöolosuhteissa, ja hikoilun fysiologinen säätövaikutus määritettiin. Neljä metsuria koekäytti samoista materiaaleista valmistettuja pusakoita yhden talvikauden. Lisäksi määritettiin materiaalien tärkeimmät rakenne-, läpäisevyys- ja kestävyysominaisuudet. Lämpöfysiologian kannalta tärkeä vesihöyrynläpäisevyys (hengittävyys) pienenee ympäristön lämpötilan laskiessa. Vesihöyrynläpäisevyys pienenee myös vaatteiden paksuuden lisääntyessä. Hikoilukosteuden tiivistyminen vaatekerroksiin lisääntyy, mikä käytännössä tarkoittaa epämiellyttävyyttä ja rasitusta seuraavaa vilua (post exercise chill). Tulosten perusteella laadittiin luokitusehdotus, jonka mukaan metsurien suojavaatetuksen vesihöyrynläpäisevyys, sateenkesto ja ilmanläpäisevyys voidaan arvioida hankintatilanteessa.
|
|---|