Elinympäristön vaikutus riistaruokinnalla käyviin nisäkäslajeihin

• Main Author: Paarala, Laura
• Other Authors: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Science, Ekologia ja evoluutiobiologia, Ecology and Evolutionary Biology, Biologian laitos, Department of Biology
• Format: Other/Unknown Material
• Language: Finnish
• Published: 2024
• Subjects: riistaruokinta; elinympäristö; riistaeläin; metsäkauris; valkohäntäpeura; Alces alces; Lepus timidus; Hirvi
• Online Access: https://www.utupub.fi/handle/10024/176766

Riistaruokinta on aktiivisen riistanhoidon toimenpide, jossa eläimille viedään rehua mm. talvikunnon parantamiseksi. Tutkielmassa selvitetään mitä lajeja riistaruokinnoilla käy, millaisia elinympäristöjä riistaruokinnoilla käyvät lajit suosivat ja viihtyvätkö ne monimuotoisissa elinympäristöissä. Lisäksi tarkastellaan vierailujen määrää, ajankohtaa, alueellista jakautumista ja lämpötilan vaikutusta. Tarkkailtavat lajit ovat metsäkauris (Capreolus capreolus), valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus), hirvi (Alces alces), supikoira (Nyctereutes procyonoides), kettu (Vulpes vulpes), mäyrä (Meles meles), metsäjänis (Lepus timidus) ja rusakko (Lepus europaeus). Aineisto on Luonnonvarakeskuksen riistaruokinnan pilottitutkimuksesta. Riistaruokintapaikkoja oli yhteensä 26 Lounais-Suomessa kolmella tutkimusalueella Kuusistossa, Kiikalassa ja Noormarkussa. Riistakamerakuvia tallentui syyskuusta 2020 huhtikuuhun 2021 yhteensä 35 727 kpl. Jokaisen ruokintapaikan ympäristön habitaatti 100 m, 300 m ja 500 m säteellä sekä tutkimusalueiden habitaattikoostumus ja diversiteetti-indeksi selvitettiin. Yleistetyillä lineaarisilla malleilla tarkasteltiin elinympäristön ja diversiteetin vaikutusta eläinkuvien määrään. Kuviin tallentui eniten metsäkauriita (18 256 kpl), joista valtaosa Kuusistosta. Hirvieläinten osuus kaikista kuvista on yli 90 %, joista vain 2,5 % hirviä ja loput metsäkauriita (51 %) sekä valkohäntäpeuroja (39 %). Metsäkauris ja valkohäntäpeura painottuivat eri tutkimusalueille sekä ruokintapaikoille. Hirvi ja valkohäntäpeura välttelivät ja metsäkauris suosi rakennettua aluetta. Metsäkauris karttoi havumetsiä ja harvapuustoisia alueita, valkohäntäpeura puolestaan kalliomaita, maatalousaluetta sekä vesistöjä ja kosteikkoja. Jäniseläimet olivat jakautuneet eri tutkimusalueille. Ainoastaan Kuusistossa kuviin tallentunut rusakko (5,4 %) oli hirvieläinten jälkeen runsaiten havaittu laji, kun taas metsäjänis (0,5 %) tallentui kuviin Kiikalassa ja Noormarkussa. Metsäjänis suosi havumetsiä ja vältteli avoimia alueita sekä ...