| Summary: | Major depression with psychotic features (psychotic depression, PD) is a severe mental disorder characterized by depression and psychotic symptoms. Despite grave symptoms and high mortality, PD has remained under-researched. Furthermore, the majority of research has focused on the acute phase of the illness or included only a short follow-up. Few studies have focused on the risk factors or long-term outcomes of PD. In this thesis, the aim was to examine the risk factors, clinical characteristics and outcomes of PD. Firstly, a systematic review and meta-analysis were performed to analyze existing literature. Secondly, an original study in the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC 1966) was conducted. The NFBC 1966 is a naturalistic and prospective birth cohort study that includes 12058 subjects who had an estimated date of birth in 1966. The participants have been followed since mid-pregnancy for over 50 years. Data about study subjects were acquired from several different sources including national registers, clinical measurements and questionnaires. PD (n=55 in Study III; n=58 in Studies II and IV) was compared to other severe mental disorders and, regarding risk factors, to healthy controls (HC). Both in the meta-analysis and the study in the NFBC 1966, PD was found to have a worse clinical picture and prognosis than non-psychotic depression, comparable to psychotic bipolar disorder but better than in schizophrenia. The majority of PD patients were females. In the NFBC 1966, only a few significant risk factors for PD were found. These included mental illness in the family and low school sports grade in adolescence. The original study showed that, also in the long term, PD patients have negative outcomes such as impaired functioning and recurrent hospitalizations. Furthermore, male gender predicted worse outcomes. Psychiatric comorbidity was especially common in PD in the NFBC 1966 and associated with poor outcomes. To conclude, PD has similar outcomes than psychotic bipolar disorder and should be treated accordingly with a proper long-term focus. Due to a lack of research, more prospective studies with a long follow-up are urgently needed. Psykoottisen masennuksen riskitekijät, kliiniset piirteet ja ennuste Psykoottinen masennus tarkoittaa vakavaa masennusta, jonka yhteydessä ilmenee myös psykoottisia oireita kuten harhaluuloja tai hallusinaatioita. Siitä huolimatta, että psykoottiseen masennukseen liittyy vaikea oirekuva ja korkea kuolleisuus, sitä on tutkittu vain vähän. Suuri osa tutkimuksesta on myös keskittynyt sairauden akuuttivaiheeseen tai sisältänyt vain lyhyen seuranta-ajan eikä riskitekijöistä tai pitkän aikavälin ennusteesta ole kovin merkittävästi tietoa. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää psykoottisen masennuksen riskitekijöitä, kliinisiä ominaispiirteitä ja ennustetta. Ensiksi tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus sekä meta-analyysi. Tämän jälkeen suoritettiin alkuperäistutkimus, jonka aineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Kohortin jäseniä on seurattu raskausajasta asti yli 50 vuoden ajan. Tutkimusaineisto kerättiin kansallisista rekistereistä, kliinisistä mittauksista ja kohortissa kerätyistä kyselylomakkeista. Psykoottista masennusta (n=55 osatyössä III; N=58 osatöissä II ja IV) verrattiin muihin vakaviin mielenterveyden häiriöihin. Lisäksi riskitekijöiden osalta käytettiin vertailuryhmänä myös terveitä verrokkeja. Sekä meta-analyysin että alkuperäistutkimuksen tuloksena oli, että psykoottisen masennuksen kliininen kuva ja ennuste ovat vaikeampia kuin ei-psykoottisessa masennuksessa, vastaavia kuin psykoottisessa kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja parempia kuin skitsofreniassa. Enemmistö psykoottista masennusta sairastavista oli naisia. Pohjois-Suomen kohortissa vanhempien mielenterveysongelmat ja matala liikunnan kouluarvosana murrosiässä lisäsivät psykoottisen masennuksen riskiä. Alkuperäistutkimus osoitti sen, että psykoottiseen masennukseen liittyy heikko pitkäaikaisennuste. Psykiatrinen oheissairastavuus oli psykoottisessa masennuksessa yleistä ja se ennusti vaikeampaa sairaudenkulkua, kuten myös miessukupuoli. Pitkällä aikavälillä psykoottiseen masennukseen liittyy toimintakyvyn lasku ja toistuvia sairaalahoitoja, jotka ovat vastaavia kuin psykoottisessa kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Tämän vuoksi hoidon tulee olla pitkäjänteistä. Lisää prospektiivisia seurantatutkimuksia psykoottisesta masennuksesta tarvitaan.
|
|---|