Local extinction risk and community structure of odonata populations in Fennoscandia

• Main Author: Korkeamäki, Esa
• Other Authors: Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta, Faculty of Science and Engineering, Biologian laitos, Department of Biology
• Format: Other/Unknown Material
• Language: English
• Published: Turun yliopisto, University of Turku 2020
• Subjects: Lähde; Fennoscandia
• Online Access: https://www.utupub.fi/handle/10024/148963

A key need in conservation biology is to identify the ecological traits of a species that make it vulnerable. This thesis focuses on population traits and extinction risk of dragonflies and damselflies (order Odonata) in Finland and Sweden. First, I examined whether species occupancy frequency distributions (SOFD) of odonates vary among the lakes and ponds of four geographical regions. Second, I determined the main habitats, species traits, and local population distributions of Odonata in Central Finland. I found that in the southern regions, the SOFD was dominated by species that occur at few sites, while in the northern regions the distribution was bimodal. In the northern parts of the range, rare species inhabited only high-quality sites. Size of the geographical range, breeding habitat requirements, and degree of generalism/specialism largely explained the observed variation in species occupancy frequency. Specialized species with limited distributions had a greater extinction risk than widely distributed generalist species. However, when the effect of species’ geographical range sizes was controlled, I found that extinction risk was actually lower for specialist species than for generalist species, probably due to the fact that generalist species occur in both low- and high-quality habitats. In particular, an extremely high extinction rate was found for peatland-associated species and dynamic lotic headwater populations. Taken together, my results indicate that extinction risk is shaped by the relationship between species population size, distribution, specialization, and habitat quality. The results of this thesis are consistent with existing predictions of species vulnerability and source-sink theory. In conclusion, my research highlights the necessity for conservation biologists to study the quality of freshwater habitats, because this is likely to be an important factor affecting the likelihood of extinction for populations in aquatic environments. Sudenkorentopopulaatioiden häviämisriski ja niiden eliöyhteisöjen rakenne Fennoskandiassa Luonnonsuojelubiologiassa yksi keskeinen tarve on määrittää, mitkä ekologiset ominaisuudet vaikuttavat populaatioiden häviämiseen elinympäristöistään. Väitöskirjassani tutkin sudenkorentojen (Odonata) populaatioiden ekologisia piirteitä ja Suomessa ja Ruotsissa. Aluksi selvitin, Fennoskandian sudenkorentoyhteisöjen rakennetta neljällä eri maantieteellisellä alueella. Väitöskirjan muissa osioissa keskityin Keski-Suomen sudenkorentopopulaatioiden häviämisriskiin ja sen syihin. Sukupuuttoriskin selvittämiseksi aiemmin kartoitetuilla paikoilla toistettiin sudenkorentokartoitukset. Eteläisimmissä vesistöissä sudenkorentoyhteisö koostui harvoissa paikoissa esiintyvistä lajeista (satelliittilajit), mutta pohjoisimmissa vesistöissä sudenkorentoyhteisö painottui kaksijakoisesti joko ydin- tai satelliittilajeihin. Levinneisyysalueiden rajoilla näyttää satelliittilajeilla olevan populaatioita vain niille parhaiten soveltuvissa elinympäristöissä. Biologiset tekijät, kuten lajien levinneisyysalue, lisääntymisalueet sekä lajien erikoistuminen johonkin elinympäristötyyppiin, näyttävät selittävän sudenkorentoyhteisöissä esiintyviä eroja. Laajalle levinneiden ja erilaissa elinympäristötyypeissä esiintyvien lajien populaatioiden riski hävitä oli pieni. Kuitenkin, kun levinneisyyden vaikutus populaatioiden häviämiseen oli kontrolloitu, havaittiin, että ns. habitaattispesialistien populaatioiden häviämisriski olikin pienempi kuin ns. generalistien. Tämä voi johtua siitä syystä, että populaatioiden elinkyky huonolaatuisissa nielualueissa on heikkoa, koska säilyminen on lähdealueilta tulevan muuton varassa. Häviämisriski oli suurin suolla elävillä populaatioilla ja pienissä, häiriöille herkissä virtavesissä. Tulokset osoittavat, että populaation koon lisäksi lajien levinneisyys, erikoistumisaste ja elinympäristön laatu vaikuttavat populaatioiden häviämisriskiin. Väitöskirjani tulokset ovat yhteensopivia lähde-nielu hypoteesin ja luonnonsuojelubiologian ennustamien häviämisherkkyyksien kanssa. Tutkimukseni korostaa tarvetta tutkia elinympäristöjen laatua, koska sillä näyttää olevan merkittävä vaikutus eliöiden sukupuuttoriskiin.