| Summary: | Arktinen alue on muutoksessa, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset arktisen alueen ympäristöön ja väestöön ovat merkittäviä. Osa vaikutuksista on globaaleja, ja kansainvälinen kiinnostus arktista aluetta kohtaan onkin kasvanut viime vuosina. Sekä arktiset että useat arktisen alueen ulkopuoliset valtiot ovat ilmaisseet kiinnostuksensa muuttuvan arktisen alueen tarjoamiin taloudellisiin mahdollisuuksiin kuten luonnonvaroihin ja merireitteihin. Tämä tutkimus keskittyy arktisen alueen avautumiseen uusille toimijoille kuten Arktisen neuvoston tarkkailijavaltioille ilmastonmuutoksen ja geopoliittisten muutosten myötä. Tarkastelen diskurssianalyysin keinoin, miten tarkkailijavaltiot tuottavat ja perustelevat arktista toimijuuttaan. Diskurssit ovat kielenkäytön jäsentämiä ja synnyttämiä merkityssysteemejä, jotka muodostavat sosiaalista todellisuutta. Tutkimukseni pohjautuu vahvasti sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti tekstien kautta. Tarkastelussani on 52 puhetta, jotka tarkkailijavaltioiden edustajat ovat pitäneet Arctic Circle -konferenssissa vuosina 2013–2018. Arctic Circle järjestetään vuosittain Reykjavíkissa, Islannissa, ja se on yksi keskeisimmistä kansainvälisistä arktisen alueen kysymyksiin keskittyvistä tapahtumista. Arktisen alueen ulkopuolisten valtioiden toimintaa Arctic Circlen kaltaisten kansainvälisten konferenssien kontekstissa on tutkittu vähän, ja tutkimukseni tuo lisää tietoa siitä, miten ja miksi nämä valtiot perustelevat arktista toimijuuttaan. Analyysini perusteella olen muodostanut aineistosta neljä diskurssia. Arktisen identiteetin diskurssilla tarkkailijavaltiot perustelevat osallistumistaan arktisen alueen kysymyksiin historiaansa ja sijaintiinsa vedoten. Ilmastonmuutosdiskurssi liittyy vahvasti tarkkailijavaltioiden intresseihin toimia arktisella alueella. Valtiot kantavat huolta muuttuvan arktisen alueen ympäristöstä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mutta toisaalta ne näkevät myös ilmastonmuutoksen tuomat taloudelliset mahdollisuudet arktisella alueella. Kansainvälisen yhteistyön diskurssi, jonka avulla tarkkailijavaltiot rakentavat arktisia suhteita arktisten valtioiden kanssa ja pyrkivät molemminpuolisiin hyötyihin, on keskeinen muun muassa politiikan, tieteen ja talouden saroilla. Neljäs diskurssi on laillisuuden diskurssi, jolla tarkkailijavaltiot perustelevat laillista oikeuttaan ja vastuutaan olla arktinen toimija esimerkiksi vetoamalla kansainväliseen lainsäädäntöön. Arktisen toimijuuden perustelut tapahtuvat erilaisten argumentaatiostrategioiden avulla. Lopuksi pohdin Arctic Circle -konferenssin merkitystä arktisen alueen ulkopuolisten valtioiden arktisen osallistumisen mahdollistajana ja konferenssipuheiden laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Johtopäätöksenä esitän, että tarkkailijavaltioiden tavat perustella omaa arktista toimijuuttaan ovat osa niin sanotun globaalin arktisen alueen muotoutumista ja merkityksellistämistä. The Arctic region is undergoing changes and the effects of climate change on the environment and population of the Arctic are significant. Some of the effects are global, and international interest in the Arctic has grown in recent years. Both Arctic and some non-Arctic states have expressed interest in the economic opportunities offered by the changing Arctic region. This research focuses on opening up of the Arctic to new actors, such as the Arctic Council observer states, as a result of climate change and geopolitical changes. With the methods of discourse analysis, I study how the observer states produce and justify their Arctic agency. Discourses are systems of meanings structured and generated by language. My research is strongly based on social constructionism, according to which reality is constructed socially through texts. In my analysis, there are 52 speeches given by the representatives of observer states at the Arctic Circle conference between 2013 and 2018. The Arctic Circle conference is held annually in Reykjavik, Iceland and is one of the most important international events focused on Arctic issues. The activities of non-Arctic states in the context of international conferences such as the Arctic Circle have been little researched, and my research provides further insight into how and why these states argument and justify their Arctic agency. During the analysis, I have formed four discourse from the research material. In the discourse on Arctic identity, observer states argument their involvement in Arctic issues by referencing to their history and location. Climate change discourse is closely linked to the interests of observer states in the Arctic. Not only are these states concerned about the changing Arctic environment and the effects of climate change, but they also see the economic potential of climate change in the Arctic. The international cooperation discourse by which observing states build Arctic relations with the Arctic states and seek mutual benefits is central in, for example, politics, scientific research and economics. The fourth discourse is the discourse of legality in which observing states justify their legal right and responsibility to be an Arctic actor, for example by invoking international law. Arctic authority is based on various argumentation strategies. Finally, I discuss the importance of the Arctic Circle conference for enabling Arctic agency of the non-Arctic states and the wider societal significance of these conference speeches. In conclusion, the observer states' ways of justifying their Arctic agency are part of the process of shaping and making the so-called global Arctic meaningful.
|
|---|