Kirjanpidollinen alijäämä erilaisissa kunnissa.

• Main Author: KÄRKI, LOTTA-MARIA
• Other Authors: Taloustieteiden laitos - Department of Economics and Accounting, Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration, University of Tampere
• Format: Master Thesis
• Language: Finnish
• Published: 2004
• Subjects: Kunnallistalous - Local Public Economics; Kuvan; Kemijärvi
• Online Access: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/92405

Tutkielman aihepiirinä on kunnan talouden tasapainottamistarve. Kuntalain (1995/365) 65 §:n mukaan kuntien on talousarviossa ja -suunnitelmassa tai niiden hyväksymisen yhteydessä päätettävä toimenpiteistä, joilla edellisen vuoden taseen osoittama alijäämä ja talousarvion laatimisvuonna kertyväksi arvioitu alijäämä suunnittelukaudella katetaan (alijäämän kattamisvelvollisuus). Tämä velvollisuus astui voimaan vuoden 2001 alussa ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuoden 2001 talousarvioihin ja vuoden 2000 tilinpäätöksiin. Lain tarkoituksena on estää alijäämän kumuloituminen taseeseen ja niin sanottujen kriisikuntien syntyminen. On olemassa kuntia, jotka pärjäävät, vaikka tilinpäätöksen mukaan kunnat ovat alijäämäisiä (kirjanpidollinen alijäämä). Tutkielman tarkoitus on selvittää, antaako tilinpäätös oikean kuvan kunnan taloudesta. Tutkimusongelma voidaan tiivistää kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) vastaako kirjanpidollinen alijäämä talouden tosiasiallista tilaa erilaisissa kunnissa, 2) mitkä tekijät aiheuttavat sen, ettei kirjanpidollinen alijäämä vastaa kunnan talouden tosiasiallista tilaa, 3) mikä on kirjanpidollisen alijäämän merkitys kunnan talouden tasapainottamisessa. Tutkielman empiirisenä kohteena ovat väestönkehitykseltään erilaiset kunnat. Tutkimukseen valitut kunnat ovat Kauniainen, Kemijärvi, Kuhmo, Pirkkala ja Suomussalmi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kirjanpidollinen alijäämä ei aina vastaa kunnan talouden tosiasiallista tilaa. Tämä johtuu ennen kaikkea väestökehityksestä, joka on ensisijainen syy kuntien erilaistumisessa. Väestökehitys vaikuttaa suoraan kunnan tulorahoitukseen, nettoinvestointitarpeeseen ja talouden tasapainotarpeeseen. Poistot ovat myös ongelmallisia, kun tulkitaan kunnan talouden tasapainoa. Poistojen tulisi vastata kunnan vuotuista nettoinvestointitasoa, jotta kunnan tulorahoitus olisi riittävä ja talous tasapainoinen (kirjanpidollinen tasapaino). Käytännössä poistot eivät koskaan vastaa nettoinvestointitasoa, koska poistot tehdään käyttöomaisuuden hankintamenosta ja ...